Kääpiön aloitettua kerhon kolme viikkoa sitten, olen useita kertoja pyöritellyt päässäni ajatusta "Näinkö helppoa se olisi voinut olla?". Kahtena päivänä viikossa mies vie esikoisen yhdeksäksi kerhoon ja minä jään vauvan kanssa kotiin. Jos vauva on ollut hereillä, olen lähtenyt lenkille. Jos vauva on nukkunut, olen kirjoitellut esseitä opintopisteiden toivossa, lueskellut lehtiä ja kuljeskellut ympäriinsä kahvikuppi kädessä. Vähän yli kaksi tuntia omaa aikaa kahtena aamupäivänä viikossa on tuntunut ruhtinaalliselta. En odota enää perjantaita, koska minusta tuntuu, että viikonloppu alkaa melkein jo torstaina.
Olen käyttänyt paljon aikaa sen kuvittelemiseen, minkälainen kulunut vuosi olisi ollut, jos esikoinen olisi saanut kerhopaikan aiemmin. Minulla on mielikuva itsestäni suihkussa käyneenä ja meikattuna hakemassa esikoista kerhosta. Olen hyväntuulinen ja pirteä. Kuvitelmissani ilmakin on aina hyvä.
En osaa sanoa, kuinka kaukana totuudesta olen näiden kuvitelmieni kanssa. Sen kuitenkin voin sanoa, että olen tämän helppouden tunteen koettuani ollut kateellinen vanhemmille, jotka vievät vanhemmat lapset tarhaan ja jäävät kotiin vauvan kanssa. Vauvavuosi olisi tällä tavalla järjestettynä ollut paljon mukavampi. Mukavampi ainakin minulle.
Koska Suomen Kuvalehti ei ole vielä tullut, luen tänään poikkeuksellisesti jotakin kevyempää.
Minä pyörittelen säännöllisesti mielessäni helpomman ja vaikeamman kautta tekemistä lastenhoidon suhteen. Joissakin asioissa vanhemmuudessa olen valmis näkemään vaivaa. Toisilla asioilla ei ole omasta mielestä niin väliä ja annan mennä vasurilla.
Minä hössötän itse tehdyn ruoan merkityksestä ja istutan esikoisen joka aamu pariksi tunniksi tv:n eteen, koska en ole aamuihmisiä. Pakotan lapsen kävelemään, vaikka hän istuisi mieluummin rattaissa -houkuttelen, kehun ja keksin leikkejä matkan ratoksi. Kotona en jaksa leikkiä lasteni kanssa. Vien heidät kerran viikossa kirjastoon, koska lapsen kanssa lukeminen on mielestäni tärkeää. Toinen syy on se, että dvd-levyjen lainausaika on seitsemän päivää. Yritän opettaa lapsia tunnistamaan tunteita, koska se auttaa selviämään elämästä. Luovun urakehityksen mahdollisuuksista melkein viideksi vuodeksi, jotta lapset saavat olla pitkään kotona. Olen liian laiska viemään lapsia mihinkään harrastuksiin. Näissä asioissa minä olen valinnut.
Mitkä asiat ovat teille muille niitä asioita, joita pidätte lasten hoidossa tärkeinä asioina ja joiden takia olette valmiita näkemään vanhemmuudessa vaivaa?
kolmosen vauvavuosi on ollut kiva, kun isommat käy 10pv/kk päiväkodissa :) kakkosen kanssa nautin tästä ilosta kun kun esikoinen oli 3v ja keskimmäinen melkein 2v, niin vuoden samanlaisella järjestelyllä :)
VastaaPoistatoiminut meillä..
Yhden lapsen kanssa tuntuu niin helpolta, kun on tottunut sähläämään kahden kanssa.
PoistaSamaa minäkin joskus mietin, että kuinka paljon helpommalla olisi voinut itsensä päästää laittamalla esikoisen hoitoon. Mutta nyt kun tilanne meni jo, voi kiillotella sädekehäänsä ja todeta, että hyvä ratkaisu ;)
VastaaPoistaMulla on muutenkin samantyyppisiä painotuksia kuin sinulla. Telkkaria aamulla, todellakin. Kotiruokaa kyllä. Paitsi silloin kun on einareita. Oma pää pysyy paremmin kasassa kun ei liian tiukkoja ehtoja aseta. Eli matalalla aidat!
Mä olen todennut, että aita madaltuu koko ajan. Parin vuoden päästä ryömin varmaan jo sen ali.
PoistaMeillä tytöt nukkuu vihdoin ja viimein vähän pidempiä päikkäreitä ja heräämättä. Olen nyt parina päivänä kulkenut se kahvikuppi kädessä, kun toinen nukkuu parvekkeella (2h) ja toinen sängyssään (1,5h.) Iltapäivällä toisin päin tuon ulkojäähyn suhteen ja taas huuhailen olohuoneessa kirjan kanssa.
VastaaPoistaMottona on, että kun likat nukkuu, minä en tee mitään kotitöitä. Sen, mitä teen, teen tyttöjen ollessa hereillä. Yritän jaksaa leikkiä heidän kanssaan joka päivä hetken mutta jos väsyttää ja vituttaa, niin ne hetket jää lyhyiksi.
Oma ulkoilu jää liian usein laiskuuden vuoksi. Jos lähden ulos ja tytöt nukkuu, en saa tuotua niitä kotiin herättämättä heitä. Kerrostaloasumisen ihanuuksia.
Nyt pähkäilen, että koska sitä pitäis mennä takaisin töihin. Just tänään on se fiilis, että voisin mennä kesän jälkeen (jonka olen myös työnantajalle ilmoittanut.)
Mulla on sama periaate. En todellakaan tuhlaa omia hetkiä siivoamiseen.
PoistaEsikoisen vauva-aikana muistan palelleeni jossakin puiston penkillä, kun vauva oli nukahtanut, enkä halunnut menettää omaa aikaa herättämällä sitä kotiin menon takia. Kaikkeen sitä joutuukin mukaan lasten myötä.
Aika samoilla linjoilla kuten säkin. Liikuntaa pidän tärkeänä, eli meilläkin välillä melkein on pakotettu kävelemään rattaiden sijaan. Ruoan teen mieluiten itse, niin saan karsittua ison osan lisäaineista sun muista pois.
VastaaPoistaOlen minäkin urakehityksestä osittain luopunut kun olin osittaisella hoitovapaalla ja työnantaja ei tietenkään noteerannut 3:na päivänä viikossa töissäkäyvää ihan samalla tavoin - samoin tietysti olen menettänyt eläkkeessä.
Kestovaipatus (vaikka mua jossain blogissa vähän nuhdeltiinkin, kun sanoin että kestovaipatus on vaivalloisempaa kuin kertisten käyttö). Ekologisesti meillä ainakin jo todella paljon plussalla, kun kakkonen on päässyt myös kestoilun makuun.
Niin ja pitkä imetys. Toisille se on vaivalloisempaa, toisille ei. Minulla on atoopinen iho, eli vaikka muuten imetys sujuisi niin rinnanpäitä saa ihan koko ajan varoa ja olla rasvaamassa ja käydä aika ajoin lääkärissäkin. Jotenkin näen ne hyödyt vaan haittoja suurempina - edelleen.
Joo ja vaatetus, eli hirveästi kiertelen kirppareilla ja huutonetissä jotta löydän just meille sopivia vaatteita. Ja tietty alennusmyynneissä myös. Olen tosi tarkka siitä, millaisissa vaatteissa lapseni kulkevat, hassua:)
Minua kiinnostaisi hirveästi tietää, missä asioissa ja miten äidit ovat löytäneet erilaisia tapoja päästä helpommalla mutta kuitenkin pystyneet oman mittapuun mukaan toimimaan niin että on pystynyt pitämään tärkeistä asioista kiinni.
Eli esim. jos on ruokaa itse tekevä, niin millä kaikilla tavoin sitä voi helpottaa ja mitä valmissapuskoita kaupasta kuitenkin voi ostaa (olen ymmärtänyt esim. että pakastealtaasta saa parempaa valmisruokaa, kuin kylmäaltaasta...vaikka jotain nuggetteja?).
Mä en ole eläissäni kokeillut kestovaippojen käyttöä. En vaan jaksa uskoa, että se olisi helpompaa kuin kertakäyttöiset. Ja helppoutta siis haetaan. Enkä nyt kaipaa yhtään ohjeita tämän asian suhteen. Tässä siis saastuttelen luontoa tyytyväisenä. Mä olen myös todella laiska kirppareiden kävijä. Jotakin isompia juttuja ostan välillä huutonetistä, mutta jotakin yksittäistä paitaa en todellakaan jaksa metsästää vaan klikkaan kotiin nettikaupasta.
PoistaMä olen imettänyt molempia lapsia varmaan suht pitkään, mutta se ei ole mulle mikään hengen asia. Se on alkuvaikeuksien jälkeen ollut itselle se helpoin tapa hoitaa syöttäminen.
Itse käytän aika paljon pakastekasviksia ja pakastekaloja ruoanlaitossa. Niistä saa nopeasti tehtyä kaikenlaisia laatikoita ja keittoja.
Hyvä kirjoitus, tästä on itsenikin pitänyt kirjoittaa pitkään, koska tää on ollut itsellä kantavana teemana mielessä niin kauan kun olen ollut kahden lapsen äiti. Esikoisen osittaishoito on ollut mulle sekä syyllisyyttä aiheuttava asia, että myös helpotus. Olen ajatellut, että homma on lapselle kivaa, vaikkei mitenkään välttämätöntä, ja minulle itselleni helpotus. Samaan aikaan olen ahdistunut kaikesta kritiikistä (jota olen oikein itseäni kiusatakseni kaivanut ties mistä mammapalstoilta) niin paljon, että pyörittelen edelleen mielessäni sitä vaihtoehtoa että hoitaisin esikoisen kokonaan kotona. Toisaalta tuntuisi todella idiootilta ruveta tällaista kaikille osapuolille toimivaa ratkaisua alkaa purkaa.
VastaaPoistaItselle on tärkeää imetys ja noin periaatteessa muutenkin ruokajutut, kotiruoka ja silleen, varmaan siksikin kun ei syödä lihaa niin eineksiä on vaikeampi saadakin. Käytännössä kuopus on saanut aika paljon purkkiruokia kuitenkin, enkä jaksa olla tässä asiassa yhtään natsi, en esim kiellä sokeria kategorisesti. Ruuan käyttämistä pahan mielen poistamiseen yritän välttää ja ratkaista rähinät ohjaamalla huomion toisaalle, yksi vääristynyt ruokasuhde riittää tähän perheeseen. Toisaalta joskus vaan laiskottaa tässäkin asiassa.
Lukemista pidän tosi tärkeänä, sitä harrastetaan paljon. Kuten myös dvd:itä. Entinen televisionvihaajamieheni näyttää esikoiselle Muumeja aika siekailematta, kuten itsekin :D
Vaikeinta tässä äitihommassa mulle on ollut tajuta, että teit niin tai näin, aina jonkun mielestä väärin. Eli on pakko uskoa ja luottaa omiin ratkaisuihinsa, ettei tule aivan hulluksi. Samalla on tärkeää pitää mieli avoimena ja kyetä muuttamaan käsityksiään. Esim olin tosi perhepetikriittinen esikoisen kohdalla. Kakkonen nukkuukin mussa kiinni joka ainoa yö, ja pinnasänkyä käytetään puhtaan pyykin säilytyspaikkana.
Aargh, olin taas vaikeaselkoinen, niin se menee kun on kaksi pötöä sylissä kirjottaessa. Mies on siis nykyinen eikä entinen, mutta hänen televisionvihaamisensa on mennyttä, ainakin mitä lapseen tulee :D
VastaaPoistaKestovaipat on olleet meille kanssa se juttu. Lapset on molemmat kasvaneet alakäyrillä ja olleet hoikkia (wtf, mun lapset) joten samat vaipat on passanneet kauan. Kakkosen kanssa kestoilu kyllä väheni, kun ei vaan jaksa aina. Rehellisyyden nimissä etenkin esikoisen kanssa kestoilin paljolti siksi, koska se oli musta kivaa ja ne kankaat on niin nättejä ja niitä oli kiva ostella Huuto.netistä...
Nyt kahden lapsen kanssa sitä olen kyllä usein pohtinut, että minkä ihmeen takia sitä ei välillä voisi valita sitä helpompaa tapaa toimia. Tosiasia kun on, että ei kukaan tule mitään mitalia antamaan, vaikka kuinka väännät vauvalle sosetta ja yrität tehdä kaiken parhaalla tavalla. Loppupeleissä lapsen tulevaisuuden kannalta aika harvalla asialla on väliä. Kukaan ei traumatisoidu purkkiruoasta tai kertakäyttövaipoista.
PoistaEhkä tässä äitiydessä on tärkeintä, että pystyy olemaan levollisin mielin omien valintojensa kanssa. Silloin ei toisten kritiikki satuta niin paljon, eikä toisenlaisiakaan valintoja tarvitse oman sädekehän kasvattamispuuhissa alkaa dissata.
Itse pidän tärkeänä kotiruokaa, ulkoilua ja lapsen kanssa leikkimistä/pelaamista/lukemista jne. puuhastelua. Tämä varmaan vain siksi, että pidän itse ruuanlaittamisesta, ulkona olemisesta ja lapsekkaista asioista kuten leikkimisestä. Jotain iloa joskus tästä lastentarhanopettajan ammatista myös kotioloissa :)
VastaaPoistaMä luulen, että sitä aika huomaamattaan valitsee myös lapsen kanssa tekemiseen ne asiat, joista itsekin pitää. Mä olen kiinnostunut ruoasta ja lukemisesta, joten niitä asioita tietenkin haluan siirtää myös lapselle. Toisaalta en ollut ennen lapsia yhtään ulkoilmaihminen, mutta paljon ulkoilua on sellainen asia, jonka haluan lapselle tarjota. Laikkiminen on mulle vaikeaa. Legoja ja junarataa voin rakentaa, mutta en ole yhtään sellainen ihminen, joka tykkäisi leikkiä roolileikkejä lapsen kanssa.
PoistaMä olen pitänyt tärkeänä, että esikoinen on katsonut mahdollisimman vähän tv:tä/videoita. Ehkä vähän turhankin tärkeänä. Sen sijaan meillä on syöty paljon purkkiruokaa sekä muita valmisruokia, kuten pinaattilettuja, makaronilaatikkoa jne. Ulos on menty vain hyvällä säällä jos äidillä on ollut hyvä päivä. Muuten ulkoilut on nyt talvikaudella jääneet iltapäivään kun lasten isä on tullut töistä.
VastaaPoistaNämä on kaikki valintoja, jotka olen joutunut tekemään pakon edessä. Sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen, jonka tunnustin itselleni vasta syksyllä. Oikeastaan samoihin aikoihin kun sinulle Liisa joku kommentoi, että oletkohan masentunut. Sinussa en masennusta epäillyt, mutta itsessäni kyllä.
Olen ollut niin uupunut, että äitiyden suurimpana saavutuksena olen pitänyt sitä jos olen selvinnyt lounaaseen asti huutamatta lapsille suhteettoman pienistä vastoinkäymisistä. Olen joutunut tinkimään lähes kaikista - ei, vaan kaikista itselleni ja "hyvälle äidille" asettamistani tavoitteista.
Nyt olen syönyt masennuslääkettä joulukuun puolivälistä lähtien ja pystynyt tarkastelemaan omaa toimintaani analyyttisemmin. Monia asioita olen tehnyt hyvin ja oikein siitä huolimatta että vihan, turhautumisen ja väsymyksen tunteet ovat värittäneet päiviämme lähestulkoon kuopuksen syntymästä lähtien.
En aio ottaa kummoisempia tavoitteita edelleenkään vaan yritän ajatella olevani riittävän hyvä. Siinä on ihan riittävästi haastetta.
Mä niin kunnioitan teitä, jotka jaksaa rajata tv:n katselua. Mun on täytynyt joustaa siinä, koska olen aamuisin niin koomassa, että tulee tiuskittua ihan liikaa esikoiselle, jos joudun seurustelemaan hänen kanssaan heti aamutuimaan.
PoistaHienoa, että osasit hakea apua masennukseen. Kuullostaa siltä, että asiat ovat alkaneet seljetä hiljalleen.
Mä en usko, että äitiydessä kannattaa sen kummemmin asettaa itselleen tavoitteita. Kunhan jotenkin selviytyy päivästä kerrallaan ilman vakavampia ylilyöntejä. Aina välillä toistelen itselleni työkaverini sanoja "Kun pyrit keskinkertaisuuteen, voit onnistua täydellisesti." :)
Ja voimia sinulle uuteen vuoteen.
Nääh, mies laittaa lapset katsomaan videoita aamuisin (juuri samasta syystä kuin säkin), että kyllä meilläkin videoita katsotaan, mä vaan yritän keksiä niiden kanssa jotain muuta. Ehkä juuri siksi meidän ruokavalio koostuu paljolti eineksistä. Noiden kahden apurin kanssa ruoan laittaminen on mulle liian vaikeaa :D.
PoistaSä oot reipas! :) Mä luulen, että toi sun toimintatapa on varmaan se järkevämpi tapa kuin tämä meidän.
Poista