sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Hyvässä seurassa

Olin niin uupunut lasten synttärijuhlien järjestämisestä, että minun oli pakko lähteä vähän kylpylälomalle. Synttärijuhlien velvollisuuksista suoriuduttuani suuntasin korkokengät ja uimapuku laukussani äitikollegoiden kanssa lomailemaan Haikon kartanoon. Oikeastaan reissu oli suunniteltu jo muutamaa viikkoa aiemmin. Kymmenen naista jätti yhteensä 19 lasta isien ja isovanhempien hoidettavaksi ja otti yhdeksi päiväksi loman äitiydestä.

Illalla nostimme lasit kuohuvaa itsellemme, söimme kolme ruokalajia neljänkymmenen vuoden takaisiin tunnelmiin unohtuneen korpihotellin ruokasalissa. Illan päätteeksi istuimme ystävän kanssa autiossa hotellin yökerhossa ja kehuimme itseämme ja puolisoitamme. Aamusella korjailimme edellisen illan oloa hotellin kylpyläoastolla. Palasin kotiin väsyneenä ja virkistyneenä.


Illan aikana totesimme yhteistuumin, että kukaan meistä ei olisi jaksanut vuosia kotona lasten kanssa ilman toisten äitien seuraa. Muistelimme yksinäisyyden tunteita pienten esikoisvauvojen äiteinä. Jaoimme tarinoita siitä, kuinka väsynyttä naista ei kannata lähteä neuvomaan julkisella paikalla lastenhoidollisissa kysymyksissä. Puhuimme aika paljon lapsista.

Vaikka äitiyden myötä saadut ystävät, kaverit ja tuttavat ovat tärkeitä, olen silti iloinen, että minulla on lähelläni myös ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut myös ennen äitiyttä. En koe olevani ensisijaisesti äiti. Ensisijaisesti minä olen minä -arvot, ajatukset, lempilevyt ja pinttyneet tavat mukaan lukien. Olen äiti kahdelle ihmiselle maailmassa. Niille lopuille olen jotakin ihan muuta.

7 kommenttia:

  1. Aivan järjettömän hienot viimeiset lauseet! Yritin keksiä niihin jotain ylevää kommenttia, mutta en edes keksinyt itsestäänselvää mitä sanoa.

    Vähän asiaa liipaten, jaksan myös välillä hämmästyä sitä seikkaa, että osa hyvistä kavereistani ei tiedä tyttönimeäni (naimisissa 4 vuotta) ja osa ei ole tuntenut minua kuin raskaana/mutsina (tätä laatua 1,5 vuotta)... Sitä miettii onko näiden tyyppien silmissä jotenkin erilainen kuin niiden joille olen ollut myös 19-vuotias sinkku?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että keken tahansa persoonaan saa ihan toisenlaista näkökulmaa, kun ystävä on todistanut ne pahimmat "itsensä etsiskely vuodet" ja kommellukset. Ainakin ne ystävät pystyvät kuittailemaan useammasta asiasta kuin nämä uudemmat tuttavuudet.

      Poista
  2. Aamen. Tuo on niin tarpeellista toisinaan. Ja vaikka olen kuullut, että uusia ystäviä voi saada aikuisenakin, niin jotain erityistä on parikymmenvuotisessa jaetussa historiassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ystävien löytäminen aikuisena on vaikeaa! Sitä tulee jotenkin paljon ronkelimmaksi ihmisten suhteen. Ja sitten jos löytääkin mukavan ihmisen, voi aina vaalien alla löytää ihan uusia puolia ihmisestä. Vaikeaa, sanon minä.

      Poista
  3. Bliss. Aivan mahtavaa! Hyvä sinä. Ja samat sanat kuin ensimmäinen kommentoija, upeat viimeiset lauseet. Ne selittävät sen miksi on vaikea perustella lapsille kun haluan siivousmusiikiksi Smithsiä tai Suedea enkä Ipanapaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihanaa.

      Brett Anderson voittaa myös hevisauruksen.

      Poista