Kun törmään ihmiseen, joka vastustaa vauvojen unikouluja, tunnen suurta hämmennystä. Minulle sopii aivan mainiosti, jos joku haluaa kukkua lapsentahtisesti jälkikasvunsa kanssa öisin vaikka vuositolkulla. Minä en kuitenkaan ymmärrä sitä, miksi toisille toimiva ratkaisu täytyisi yleisellä tasolla tuomita. Se on minusta silkkaa typeryyttä ja myös vähän sadistista. Minä en ymmärrä, mitä pahaa siinä on, jos haluaa auttaa vauvaansa oppimaan nukahtamaan itsekseen. Aiheeseen jonkin verran perehdyttyäni olen ymmärtänyt, että ei myöskään tieteellisissä tutkimuksissa unikouluista olla löydetty haitallisia vaikutuksia vauvoille.
Lapsentahtisuudella jeesustelu saa minut tässä unikoulukontekstissa raivostumaan. Ihmiset kestävät univajetta eri tavoin, vauvat ovat erilaisia, kuten myös elämäntilanteet. Jokainen univajetta huonosti kestävä tajuaa, mitä väsymys tekee pitkään jatkuessaan ihmisen psyykelle. Jälki on rumaa. Elämänilonsa väsymykseen kadottaneelle vanhemmalle on turhaa lähteä kertomaan, että tässä on nyt sinulle tilaisuus kasvaa ihmisenä ja löytää itsestäsi uusia voimavaroja. Se on minusta ilkeää.
Lapsentahtisuuden käsite myös muuttaa muotoaan, kun perheessä on lapsia enemmän kuin yksi. Univelkoja ei enää korjailla nukkumalla vauvan kanssa päiväunia. Vauvan väsyttämänä aikuisen on jaksettava olla oikeudenmukainen ja läsnäoleva vanhempi myös perheen muille lapsille. Onko vanhemmalle lapselle oikein, että tahdin perheessä sanelee vauva? Kun molemmat lapset itkevät, kumpaa lapsista lohduttaa ensin? Voiko joku useamman lapsen äiti oikeasti sanoa vastaavansa vauvan itkuun heti ja aina? -Minä en ainakaan voi.
Sanoudun toistaiseksi irti kaikesta lapsentahtisuudesta ja vannon perhetahtisuuden nimeen. Perhetahtisuus pyrkii ottamaan huomioon kaikki perheen jäsenet. Tänä viikonloppuna perhetahtisuuden hengessä käymme läpi unikoulun, jossa herkkäuninen vauva siirretään nukkumaan rauhassa omaan huoneeseensa, jotta hänen ei tarvitse herätä isosiskonsa yöllisiin vessareissuihin, isän kuorsaukseen tai äidin yskään. Vauva vierotetaan yösyötöistä, koska tunnin välein tapahtuvien yöruokailujen väsyttämä äiti tiuskii turhasta uhmaikäiselle. Isäkin jaksaa paremmilla unilla vähän paremmin töissä. Turhaa karaisua, sanoisi joku. Aivan välttämätöntä, sanon minä.
Aamen sanon minä.
VastaaPoistaTöissä yksi päivä oli asiakas, joka tokaisi sössöttäen, että onko annoksessa sitä keltaista juustoa. Onhan siinä. "Otatteko sen pois? Kun meidän Adalmiina jätti sen viimeksi syömättä, kun ei siitä juustosta tykännyt."
Sekin herähti korvaani aika lailla. Samainen äiti on tonkinut lelukorin pohjaa niin, että hyvä kun näkyi polviakaan enää, kun hänen Adalmiinansa tahtoi juuri tietyn lelun.
Itse huutaisin hoosiannaa ja korkealta, jos meidän muksuja kasvaitettaisiin näin lapsentahtoisesti.
Minusta molemmat äärilaidat ovat pahasta sekä pelkästään lapsentahtisuus että tiukka aikuisen aikataulutus. Perhetahtisuus sen sijaan kuulostaa hyvältä. Jossain määrin niitä lasten omia sisäisiä kelloja on hyvä noudattaa, mutta on täysin tolkutonta valvoa öitä sen takia. Itse olin lapseni syntyessä ainoa aikuinen, joten valvomista ja univajetta tuli vauvavaiheessa aivan tarpeeksi. Minä en käyttänyt erikseen unikoulua, mutta lapsi oppi silti nopeasti nukahtamaan itsekseen omaan sänkyynsä. Nyt, kun lapsi on kolmevuotias, olen äärimmäisen tyytyväinen siihen, että lapsi nukahtaa ilman temppuja omaan sänkyynsä ja nukkuu siellä koko yön.
VastaaPoistaah, mä niin ymmärrän sua. Muistan myös tuon tunteen, kun jokainen arvosteli sitä valintaa, että minä halusin nukkua 8kk valvomisen jälkeen vihdoin öitäni. Tosin ei meilläkään aina täysiä yöunia nukuta. Nyt se treenaa kävelyä, niin on pystyssä seisomassa jo ennenkuin ehtii edes huutaa yöllä mitään. TÄnäänkin noustiin jo kuudelta aamulla sen takia.
VastaaPoistaToivotan teille paljon tsemppiä. Onneksi tiedätte mitä teette, ja varmasti se auttaa lasta. Voisiko tulevaisuudessa auttaa myös se, että se aamutissi annetaan vasta aamupalan (puuron tms) jälkeen? Näin lapsi ei saisi sitä tissiä enää siellä sängyssä, eikä se varmasti pääsisi enää häiritsemään niitä unia. Minäkin pystyn nyt ottamaan tyypin aamuyöllä viereen nukkumaan, eikä hän hamuile enää tissiä, koska ei ole sitä siellä pitkään aikaan enää saanut.
Meillä on muutto parin viikon päästä. Ehkä silloin tyyppi siirretään omaan huoneeseen. Nyt me ollaan kaikki nimittäin välillä nukuttu eri huoneissa, ettei me köhivät aikuiset herätettäisi herkästi nukkuvaa lasta. Eli Sohvi nukkuu makuuhuoneessa, minä sohvalla ja mies työhuoneessa :D
huuhtala: Nämä lasten oikkujen perässä juoksevat vanhemmat ovat kieltämättä melko hupaisaa katsottavaa.
VastaaPoistaNinnu: Joo. Äärilaidat on mun mielestäkin vähän pelottavia. Meillä lapset ovat perineet minun huonot unenlahjani, joten niitä on täytynyt vähän opettaakin. Kun uni on huonoa, silloin ainakin meillä myös muut asiat kärsivät.
verski: Joo. Ei meilläkään varmaan mitään yhtenäisiä yöunia saavuteta, mutta jos muutaman heräämisen saisi jätettyä väliin. Meillä esikoinen herää kuuden aikaan, joten sen jälkeen on itselleni ihan sama nukkuuko vauva vai ei.
Vauva on meillä se verran levoton nukkuja, että en sitten itse nuku jos otan vauvan aamulla viereen. Lopetan muutenkin imetyksen tuossa muutaman viikon sisällä, joten sitten tulee uudet aamurutiinit käyttöön. Mä kovasti nyt odotan sitä tilannetta, että voitaisiin miehen kanssa nukkua kaksistaan ja lapset omissa huoneissaan. Nyt aluksi mies nukkuu vauvan kanssa. Me ollaan harrastettu tuota ympäri asuntoa hajautumista jo ihan tarpeeksi.
Perhetahtisuus, mikä ihana termi! Mulla nousee karvat pystyyn lapsentahtisuuden äärimuodoista ja kiintymysvanhemmuudesta samoin, vaikka periaatteessa joitain hyviä aspekteja noissakin on. Esim laiskana äitinä ajattelin alkaa kokeilla sormiruokailua. En tosiaankaan siksi, että uskoisin sen olevan sen parempaa Typylle, vaan ihan vain siksi että ajattelen voivani samalla syödä itse lounasta, kun annan hänen sotkea porkkanatikkujen parissa. Ja meillähän on pidetty hyvin pehmeää unikoulua (tykkään omasta termistäni "esiunikoulu" ;D) jo reilu 4kk ikäisestä lähtien, kun minä en vain kestänyt ja myös koska selkeästi Typykin kärsi heräilyistään. Koska kuitenkaan ei tuon ikäisenä voi eikä haluttukaan luopua yöimetyksistä, ei olla tehty varsinaista unikoulua, vaan sovellettu erilaisia lukemiani unokouluja ja opeteltu varsinkin itsekseen nukahtamista. Hiljaa hyvä tulee, ja nyt saan joskus nauttia jopa 3h unipätkistä.
VastaaPoistaJa nyt katkesi ajatus, kun piti välillä käydä vastailemass aTypyn huhuiluihin, joten paras lopettaa tähän, vaikka jäikin tunne että jokin pointti jäi vielä jakamatta. :D
Kasvatukseen liittyvät sanat ovat usein hiekkalaatikkokeskusteluissa moniselitteisiä ja kunkin korvassa omalla tavallaan tulkittavissa. Liisan pointin kyllä ymmärrän hyvin tässä tilanteessa.
VastaaPoistaOlisiko se ollut Sinkkonen, joka aikoinaan esitti esimerkin äidistä, joka ruokahyllyllä vilpittömästi kyseli taaperoltaan, mitä hän haluaisi syödä kotona. Pointtina yksinkertaistetussa esimerkissä oli, että kuinkahan lapsi osaisi laskea ravintoarvot yms. oikein, eli kysymys oli valtava suhteessa lapsen ymmärrykseen ja varsin epäoikeudenmukainen.
Summa summarum, vanhempien tulee tehdä vanhempien vastuu hommissaan, tätä tukevat myös lukuisat tutkimukset, ja hyvä vanhemmuus huoltaa, rakastaa, asettaa rajat yms. Ja totta tokisesti uni on perustarpeiden takaamisesta yksi oleellisin- kaikilla!
Tsemiä unikouluun, me aloitetaan pitkän vkolopun kunniaksi tutti"koulu". Lahjoitetaanko Liisa naapureille sinivalkoisia korvatulppia? (ja tosikot tämäkin oli vitsivitsivitsi, lapsia ei siis vahingoiteta kummassakaan harjoittelussa)
Taas puhut niiiin asiaa! Lapsentahtisuus voi olla hyvä juttu toiselle, mutta ei kaikille. Ja nimenomaan se syyllistäminen, voisko ihmiset jo tajuta, että kaikki tekee tyylillään ja ovat varmasti hyviä vanhempia omille lapsilleen!
VastaaPoistaMeinasin aloittaa kans unikoulun 6kk iässä, mutta se sit jäi ja onneksi 8kk meillä helpotti. Nyt 1v ja 2kk nukutaan 10-12 putkeen, halleluja! (Taidanpa koputtaa kuitenkin puuta;)) Tsemppiä teille!
Tsemppiä! Itse tuon supervalvomisuupumuksen esikoisen kanssa läpikäyneenä en voi kuin onnitella teitä, että jaksatte tokan kanssa unikoulutella. Mahtavaa! Sama meillä edessä, iloitsen toki kakkosen kasvusta ja kehityksestä mutta odotan kuin kuuta nousevaa tuota maagista 6kk ikää, jotta voimme siirtyä entistä perhekeskeisempään elämänvaiheeseen. Ja hanat menee kiinni tuolloin.
VastaaPoistaYhdyn edellisiin, loistava termi:)
Sekin on eri asia kuka puhuu. Unikouluja ei musta tarvita jos äiti ja isä pysyy ok-kunnossa yöunilla, jotka voivat olla pätkittäiset. Joillakin lapsen kanssa nukkuminenkin onnistuu suht hyvin samassakin sängyssä (nyt meillä näin)ja mua raivostuttaa, kun saan ohjeita "sitten kun muutatte tammikuussa niin saat lapsen helposti pinnasänkyyn" kun mä en haluu. mä en haluu unikoulua, kun ne yöunet menee nyt ihan hyvin näinkin. mä haluun nukkua vauvan kanssa samalla patjalla.
VastaaPoistaÄni: Joo. Hyviä juttuja on varmasti siinä lapsentahtisuudessa myös, mutta arki ei ole mun mielestä ikinä niin yksinkertaista kuin paperille laitetut periaatteet. Sormiruoka oli meilläkin se helpoin tapa aloittaa kiinteiden ruokailu, joten sillä mentiin.
VastaaPoistableue: Näin on. Vanhempien tulee kantaa vastuu omasta jaksamisestaan. Ja jos asioita voi edistää ihan turvalliseksi havaitulla keinolla, ei siinä mun mielestä ole mitään vikaa.
Ninnu: Meillä asiat meni vaan koko ajan huonompaan suuntaan, joten jotakin on tehtävä. Kaikki saa tietenkin tehdä juuri niin kuin parhaiten heille sopii.
Ms H: Tuntuu kyllä tosi hyvältä, kun siihen väsymykseen on myös ratkaisukeinoja. Onneksi.
Oi mutsi mutsi: Jos ei ole mitään ongelmaa, ei mitään ratkaisujakaan tietenkään tarvita. Sitä en kuitenkaan ymmärrä, että tämä Jetlag Tanskanen haluaisi, että unikoulujen toimimattomuudesta ja haitoista puhuttaisiin enemmän. Se on musta vähän outoa.
Meillä yhdessä nukkuminen alkoi muodostua haastavaksi, kun vauva lähti 6 kuisena liikkeelle. Ei ikinä tiennyt, mistä vauva havahtuessani löytyi. Ihan turvallisuusyistäkin sitten laitettiin vauva pinnikseen. Mutta kaikki saa tietenkin nukkua juuri niin kuin itsestä parhaalta tuntuu.
Unikoululla on sanana aika huono kaiku. Jos tarkoitetaan jotain muuta kuin "antaa sen huutaa siellä, kyllä se sitten oppii nukkumaan" -tyyliä, pitäisi ehkä keksiä uusi termi. Uniopetus? (Jonain vaikeana hetkenä olin kyllä valmis lähettämään lapseni vaikka sisäoppilaitokseen opiskelemaan unta, jotta olisin saanut itse nukkua..)
VastaaPoistaMeillä "unikoulu" ajoitettiin yksivuotissynttäreiden tienoille, ja se oli selvästi sopiva hetki sekä mulle että pojalle. Aiemmin en olisi uskonut, ettei lapsi ole nälkäinen/äitiä ikävöivä, kun se herää yöllä. Mua siis ärsytti enemmän se, että joka tuutissa mainostettiin, että puolivuotiaan PITÄISI osata nukkua yksin pihahtamatta omassa sängyssään. Miten niin, kuka sen on päättänyt?
Mä jaksoin vauvavuoden yöheräilyjä varmaan lähinnä hormonien ja hyvän miehen ansiosta - se siis aina nosteli vauvaa syömään ja takaisin. Meillä tosin normaalisti vauva söi kaksi kertaa yössä, ne viiden-kymmenen herätyksen yöt oli aina poikkeuksellisia ja sitä vaihetta kesti kerrallaan vaan muutaman yön. Jos sellainen meininki olis ollut normi, olis varmaan yösyötöt lopetettukin aiemmin.
Vuoden iästä asti poika sitten nukkui sen 10-12 tuntia ilman mitään herätyksiä, mutta viimeisen kuukauden aikana on yöhulinat alkaneet taas. Laiskoina otetaan lapsi meidän väliin nukkumaan, ja kaikki nukkuu vähän huonommin. En sitten tiedä, pitäiskö tässä pitää joku unikoulu vol 2 siis meilläkin. Muutto uuteen kotiin tuo varmaan oman veikeytensä näihin öihin..
En nyt tiedä mikä mun kommentin varsinainen pointti oli. Sen vielä kuitenkin murahdan, että mun mielestä Ninnun ajatus "kaikki tekee tyylillään ja ovat varmasti hyviä vanhempia omille lapsilleen!" ei valitettavasti pidä paikkaansa. Tässä en nyt todellakaan tarkoita arvon blogistia, mua vaan ahdistaa se utopia, että "jokainen äiti on paras äiti lapselleen".
Mä taas en koe unikoulu-sanaa mitenkään negatiivisena. Mä en ole myöskään törmännyt tuohon 6 kuisen pitäisi nukkua mainostukseen. Meillä molemmat vauvat ovat heräilleet suurin piirtein 9 kuisina tunnin välein ja aamuisin nousseet viiden aikoihin ilman yhtään parempaa yötä. Muutamia viikkoja sitä touhua jaksaa, mutta sitten alkaa ainakin itsellä pakka hajota ja on pakko tehdä jotakin.
VastaaPoistaTähän kuka on mikä äiti kenellekin vääntöön en halua osallistua ollenkaan.
Aivan, tollasessa sun kuvaamassa tilanteessa onkin kyllä jo PAKKO tehdä jotain, koska siitä selvästi kärsii vähän kaikki. Tsemppiä unikoulutukseen, toivottavasti se tuo paremmat yöt teidänkin tupaan!
VastaaPoistaOn muuten jännä, miten nopeasti sitä tottuu hyviin uniin, vaikka jonkin aikaa (tai no vaikka sen vuoden) olisi "ihan ok" herätä pari-kolme kertaa yössä. Nyt olen ihan rikki kun lapsi valvottaa öisin, ilmeisesti vauvan kanssa oli vielä hormonihuurut tukena...
Mutta hei perhetahtisuus on oikeasti hyvä käsite! Tärkeintähän on, että kaikilla on hyvä olla. Lapsentahtisuus lapsentahtisuuden vuoksi on mun mielestä muutenkin vähän kukkua, olemassaolevaan maailmaanhan ne muutenkin syntyy.
Hei tsemppiä teille viikonloppuun ja sitä seuraaviin päiviin! Me meinattiin tuhoutua perhepetiin (vauva ja minä), vaikka idea oli aluksi hyvä ja toimi. Jokainen PERHE tekee todellakin niinkuin parhaaksi näkee. Mun mielestä hienoa jos on vaihtoehto tunninvälein heräämiselle- eli on poukkaa ja paukkuja "kouluttamassa". Kaikilla ei myöskään niin ole. Olen kiitollinen babyn isälle kun jaksoi auttaa meitä ja nyt koko porukka nukkuu paljon paremmin.
VastaaPoistaTäytyypäs nyt kommentoida ONIA:lle, että minä nimimerkillä kirjoittanut Ninnu ja näemmä aiemmin blogisti Ninnu olemme tietääkseni eri ihmisiä. Mun täytyy varmaan siirtyä kommentoimaan nimettömänä, niin ei mene enää sekaisin.
VastaaPoistaTämä kirjoittaminen netissähän on hivenen vaikeaa lyhyesti, niin että oma kanta tulisi selkeästi esiin. Kommenttini "kaikki tekee tyylillään ja ovat varmasti hyviä vanhempia omille lapsilleen!" koski tässä yhteydessä enemmänkin edeltävää lausetta " Lapsentahtisuus voi olla hyvä juttu toiselle, mutta ei kaikille". Ja pointtini oli se että, ei tarvitsisi syyllistää vanhempia omista ratkaisuistaan. En tiedä sainko vieläkään kirjoitettua sitä mitä tarkointan ymmärrettävästi.
Työni kautta tiedän varmasti että kyseinen lause ei pidä joka yhteydessä paikkaansa, mutta se on sitten taas jo aivan toinen juttu.
ONIA: Tämän kakkosvauvan kanssa täytyi kyllä hetki orientoitua siihen, että vauvat ei todellakaan nuku heräilemättä. Olin jo niin tottunut katkeamattomiin yöuniin.
VastaaPoistaKepulaisen äiti: Kiitos! Mies on ollut kyllä kiitettävän sinnikäs tässä unikouluasiassa. Olen siitä tosi iloinen.
Ninnu: Minä ainakin tajusin.
Vielä haluan tunkea lusikkani takaisin tähän keskusteluun.
VastaaPoistaONIAn kommentteihin liittyen: Olen itse törmännyt unikoulujen yhteydessä myös termiin "univalverytmitys" ja se mielestäni kuvaakin touhua vähän kokonaisvaltaisemmin. Ja mäkin olen kyllä törmännyt siihen, että 6kk pitäisi jo nukkua kokonaisia öitä tai ainakin yönsä syömättä. Meillä neuvottiin jo kun Typy oli vajaa 4kk (ja minä äitinä aika rikkiväsynyt), että voisi harventaa yösyöttöjä. Noh, mentiin ojasta allikkoon ja yösyöttöjen harventamisen myötä Typyn kasvu tyssäsi ja tyttö ehti vähän laihtuakin. Nyt Typy on 5,5kk, mutta syö edelleen joka yö ainakin 4 kertaa. Ja mun mielestä tytöllä on aivan rehellisesti nälkä, enkä tuo aikaisemman painokontrolliepisodin vuoksi edes haaveilekaan yösyöttöjen lopettamisesta puolivuotiaana eli parin viikon päästä. Joten ei tosiaan kaikki vauvat ole samasta muotista, ja itseäni hieman harmittaa, ettei tätä ainakaan meidän neuvolassa aina muisteta ottaa huomioon.
Ainakin omat vauvat on 6kuisina tuntuneet niin pieniltä, että ei ole tullut mieleen lopettaa yösyöttöjä. Mä uskon, että sen tietää jokainen omasta vauvastaan itse parhaiten, milloin yösyötöt voi lopettaa. Ei ne neuvolasta sitä osaa tietää.
VastaaPoista