"No, onhan sulla vielä tuohon lähtöpainoon rutistettavaa." Totesi neuvolan täti minulle 4 viikkoa synnytyksestä. Kuusi kiloa, jos tarkkoja ollaan. Teki mieli näyttää keskisormea ja haistatella, mutta tyydyin tuijottamaan lattiaa. "Kun sulla oli se raskausajan diabeteskin.", jatkoi täti valistavasti.
En tiedä kuinka nopeasti raskauspaino pitäisi tiputtaa, mutta neljän viikon jälkeen synnytyksestä ei mielestäni painosta saisi hirveästi huomautella. Vihani kaikenlaista neuvolan taulukkokyttäystä kohtaan sai taas uutta vettä myllyyn. BMI:n mukaan olisin normaalipainoinen, mutta se ei tuntunut riittävän tädille. Täti muistutti vielä vuoden päästä tapahtuvasta painokontrollista, jonka yhteydessä mitattaisiin myös vyötärön ympärys. Vähän niinkuin missikisoissa, ajattelin.
En usko, että monikaan nainen on ihan sinut oman vartalonsa kanssa heti synnytyksen jälkeen. Lisäkiloista tulee kiusallisen tietoiseksi joka kerta kun vetää housuja jalkaan. Onneksi on olemassa löysiä vaatteita. Trenditietoisille nämä ovat oversized-vaatteita. Ihan liian iso villatakki soveltuu hyvin myös imettämiseen imetystopin kanssa. Kaulaan puin leopardihuivin. Ihan vaan sen takia, että olo olisi vähän vähemmän kuin kahden lapsen kotiäidillä. Villiä.
no olipas tökerö tätsy.. tuollaista ei todella toivoisi kuulevansa tuossa (tai missään muussakaan) vaiheessa. muutakin tärkeämpää funtsittavaa äidillä, höh. kuinka kroppasi muuttui ensimmäisen raskauden aikana? kieltämättä on jännä nähdä millaisena itsensä kesällä sitten näkee suhteessa siihen millainen kroppa "oikeasti" on.. ja ne vanhat vaatteet, jännää tosiaan.
VastaaPoistaMä oon niin pöyristynyt etten edes löydä sanoja. Oon niin kyllästynyt tohon neuvolan syyllistämiseen ja läksyttämiseen - miks jatkuvasti tuntuu, että vaikka on aikuinen, perusterve ihminen, joka ei dokaa, tupakoi tai narkkaa, vaan elää ihan normaalia elämää ja huolehtii lapsistaan vähintäänkin kohtuullisesti (ainakin rakkaudella, jos ei ehkä ihan jokaisen suosituksen mukaisesti), niin sekään ei riitä? Ja sit pitäis vielä olla palautunut raskaudesta neljässä viikossa, järkkyä. Ehkä siinä on tärkeämpiäkin asioita mietittävänä, vai onko mun prioriteetit todella ihan out of date, kun en pidä vyötärölinjan palautumista pikavauhtia maailman tärkeimpänä asiana?
VastaaPoistahanna: Minulla ainakin kroppa palautui ensimmäisen synnytyksen jälkeen hiljalleen melkein ennalleen. Painoa tuli silloinkin lisää n. 10kg ja se lähti pois n. puolessa vuodessa. Minä kuulun siihen ihmisryhmään, joka väsyneenä palkitsee itsensä herkuilla. Söin siis ihan mitä vain, mitä mieleen juolahti. Imetys on melko tehokas painonpudottaja ainakin aluksi, joten se varmaan auttoi nollaamaan vähän herkuttelua.
VastaaPoistaMuistan kauhistelleeni kääpiön synnytyksen jälkeen valtaviksi paisuneita rintojani. Imetyksen lopetettuani totesin, etten mahtunut enää yksiinkään vanhoihin liiveihin. Oikeastaan muuten palauduin ennalleni. Tai sitten olen jo unohtanut millainen olin ennen ensimmäistä raskautta.
Sisäosien palautuminen on sitten toinen juttu. Minä kuulun myös siihen ihmisryhmään, joka aloittaa lantionpohjalihasten kuntouttamisen huomenna.
Hups: Jaksan aina ihmetellä tuota neuvolatätien sosiaalisen pelisilmän puutetta. Aina täytyy jostakin huomautella. Nyt kakkosta odotellessani minua patistettiin harrastamaan enemmän liikuntaa. Yritin sanoa, että minun täytyy myös levätä iltaisin, kun lapsen hoito raskaana ollessa ei aina ollut ihan kevyintä hommaa.
Tuntuu siltä, että kun terveydenhuollon henkilökunta saa käsiinsä jonkun kirjallisen suosituksen tai taulukon, sitä sitten tuijotetaan sokeana koko muulle tilanteelle.
Olisi tietenkin mukavaa olla Nicole Kidmanina entisissä mitoissaan 2 viikkoa synnytyksestä, mutta laihdutus ei nyt ainakaan minulle ole prioriteettilistalla ykkösenä. Kuminauhavyötäroiset housut ovat tällä hetkellä kivoja.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaVoi jesta sitä neuvolan tätiä. Törkeä ja tahditon tätsä, joka keksii sanottavaa, vaikka ei olisikaan. Onneksi sinua ei hetkauttanut sen, suoraan sanottuna ääliön puheet!
VastaaPoistaterveisin uusi lukija. Sä olet ihan mahtava!
edit. edelliseen; kirjoitusvirheet :D
Joo, onneksi nyt on toinen täti neuvolassa, kun muutettiin toiseen kaupunginosaan. Ei ole häntä ikävä.
PoistaJa tervetuloa mukaan! :)