Pohdimme puistossa yhden työkaveriäidin kanssa millä muilla keinoin itseään voisi palkita kesken arjen, kuin syömällä karkkia ja lukemalla naistenlehtiä. Emme keksineet mitään. Vaatteiden ostaminen on kivaa, mutta lasten kanssa se taas ei ole. Kaupungille lähteminen vaatii liikaa vaivaa ja hermoja. Jäljelle jää karkin syönti sohvalla Olivian kanssa.
Tuikitarpeellinen palkkiohetki ei kuitenkaan sovi yhteen raskauspainon pudotuksen kanssa. Kiloja on jäljellä vielä neljä. Onneksi olen löytänyt keinon, jolla voi saada itsensä tuntemaan että kiloja ei ole olemassa. Korkeavyötäröiset strech pillifarkut. Ostin ne Henkkamaukasta. Olin niin iloinen salamannopeasta laihtumisestani, että tilasin netistä vielä toiset samanlaiset. Paitsi eriväriset.
Housujen korkea vyötärö vetää vatsamakkarat tiukasti sisäänsä ja olo on kuin hoikemmallakin rouvalla. Haluan uskoa, että muutaman kuukauden päästä ne eivät ole enää ihan niin pillit kuin nyt. Jospa laihtuisin vielä muutaman kilon. Erityistä vaivaa en sen eteen aio toistaiseksi nähdä. Palkkiojärjestelmä on liian ihana.
Uusissa laihahousuissani santsasin sukulaistytön 2-vuotisjuhlissa kakkua ja maistelin värikeksejä 20 vuoden tauon jälkeen. Tässä yhteydessä haluan myös vannoa, että meidän kotona tullaan jokaisilla lastenkutsuilla tarjoamaan aikuisille vieraille alkoholia. Tuntui hassulta, kun juhlajuomana oli hanavettä tai punaista mehukattia. Yksi kuohuviinilasi olisi myös helpottanut huomattavasti kestämään kuuden alle 4-vuotiaan lapsen aiheuttama kaaosta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti