Sisko ilmoittautui vapaaehtoisesti tulemaan yökylään kääpiön seuraksi. Vietettyäni edellisen kääpiöttömän loman yön pyörimällä unettomana kavereiden epämukavalla vuodesohvalla Turussa, ilmoitin tällä kertaa majoittuvani hotelliin Helsingissä. Minusta mikään ei ole parempaa kuin hotellin puhtaat lakanat ja iso iso aamiainen. Varasimme illaksi pöydän ravintolasta ja ennen syömistä liput elokuviin. Kaikkea sitä mitä meidän 1,5-vuotiaamme kanssa on mahdotonta tehdä; mennä elokuviin, syödä rauhassa ja nukkua pitkään.
Tehtyämme kaikki tarvittavat varaukset, huomasin viime viikolla kesälomareissullamme anopin seinäkalenterin merkinnöistä, että kyseinen päivä on myös meidän kihlajaispäivämme. Hyvä että joku edes muistaa.
Lomapäiväksi valikoitui ehkäpä ensimmäinen sadepäivä viikkoihin. Minä olin päättänyt sonnustautua Filippa K:n silkkimekkooni, enkä aikonut luopua suunnitelmastani sään vuoksi. Villatakin ajattelin myös pukea. Ynnäillessäni tulevan vuorokauden kustannuksia, totesin vapaudella olevan hintansa. Toisaalta tällainen kotikaupunkiloma olisi ollut mukava jo ennen kääpiönkin tuloa.
Eilen, kun olin oikein väsynyt ja pää oli kipeä ja kääpiö raivosi minulle kun en suostunut hakemaan jo täyteen maitomukiin lisää maitoa, pohdin olisinko onnellisempi jos elelisin elämääni ilman kääpiötä. Hetken aikaa pohdin että kyllä. Helpommalla ainakin pääsisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti