Mulla on sellainen tunne, että tää homma on hanskassa. Mä oon tehnyt exelinkin. Kaikki on suunniteltu. Sitten jatkoin puhelinkeskustelua kaverin kanssa, jaarittelemalla lähinnä itseni vakuutellen, kuinka melkein mitä tahansa kestää pari tuntia. Niinkuin esimerkiksi 14 lapsen syntymäpäiväjuhlia. Ehkä osa sairastuu viikon aikana. Tulee vaikka joku ripuli.
Arviolta 15 minuuttia puhelun päättymisen jälkeen esikoinen valitteli kipeää korvaansa. Minä kuulin korvissani rauhoittavaa puron solinaa ja panhuilumusiikkia. Pohdin ongintapusseille sopivaa unisex väriä ja tuikkasin 3 ml Panadolia lapsen kurkusta alas. -Kyllä se siitä.
Tänään kävin vähän varmuuden vuoksi laskemassa, kuinka paljon joutuisimme pulittamaan Snadi stadi tyyppisestä juhlaratkaisusta. *#&?!*?#? arviolta 400 euroa. Hohhoijakkaa. Sillä hinnalla pääsisin jo melkein New Yorkiin.
Arviolta 15 minuuttia puhelun päättymisen jälkeen esikoinen valitteli kipeää korvaansa. Minä kuulin korvissani rauhoittavaa puron solinaa ja panhuilumusiikkia. Pohdin ongintapusseille sopivaa unisex väriä ja tuikkasin 3 ml Panadolia lapsen kurkusta alas. -Kyllä se siitä.
Tänään kävin vähän varmuuden vuoksi laskemassa, kuinka paljon joutuisimme pulittamaan Snadi stadi tyyppisestä juhlaratkaisusta. *#&?!*?#? arviolta 400 euroa. Hohhoijakkaa. Sillä hinnalla pääsisin jo melkein New Yorkiin.
Sitten pähkäilin, onko tarjottavaa liikaa vai liian vähän. Sitten katsoin jakson Satuhäitä ja tajusin, että juhlia on monenlaista. Tunsin itseni sellaisella hyvällä tavalla tavalliseksi. Tästä on hyvä jatkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti