Lisäsin blogin tunnisteisiin kategorian Eeppistä. Sysäyksenä toimi pikku kutsukorttiaskartelu, joka pakotti minut myöntämään tosiasian. Minä otan lasten synttärijuhlajärjestelyt todellakin tosissani.
Helmikuisten synttärien lähestyessä olen aloittanut lasten syntymäpäiväjuhlien valmistelut ja eeppistä tunnelmaa lähdetään tänäkin vuonna tavoittelemaan. Viime vuonna myönnyin esikoisen vaatimuksiin ensimmäisistä kaverisynttäreistä, tilailin netistä ties mitä juhlaroipetta, koin hermoromahduksen ja selviydyin hengissä juhlaviikonlopusta. Voimme tätä draaman kaarta seuraamalla todeta, että asiaa juhlajärjestelyistä riitti ainakin neljään postaukseen. -Eeppistä.
Lasten synttäreiden lähestyessä havaitsen jälleen sisälläni kasvavan tutun ahdistuksen- ja innostuksensekaisen väkertämispakon. Esikoinen haluaa askarrella itse kutsukortit ja matkalla työtapaamiseen kävin ihan vähän vaan kurkistamassa Tigerin askartelutilpehöörejä. Poistuin kaupasta tyytyväinen virne naamallani ja leimasimia, kuvioteippejä ja kartonkia laukussani. Illalla lasten katsellessa Pikku Kakkosta kokeilin leimaamista ihan vähän vaan.
Minulla on jo visio juhlissa tarjottavista herkuista. Ei välttämättä täytekakkua -ja vittu ihan varmasti ei niitä saatanan cookie popseja, joita väänsin vuosi sitten silmät ristissä aamuyöllä. Ruokateema on yksinkertaista ja hyvää, lapsille ja aikuisille maistuvaa, peruskamaa. Tämä kaikki selostettuna sellaisella Jamie Oliver tapaa Nigella Lawsonin henkisellä fiilistelyllä. Paitsi olen kyllä tämän päivän aikana kehittänyt keskivaikean pakkomielteen myös nakkisiilistä. Se on ehkä pakko toteuttaa. Nakkisiili.
Helmikuisten synttärien lähestyessä olen aloittanut lasten syntymäpäiväjuhlien valmistelut ja eeppistä tunnelmaa lähdetään tänäkin vuonna tavoittelemaan. Viime vuonna myönnyin esikoisen vaatimuksiin ensimmäisistä kaverisynttäreistä, tilailin netistä ties mitä juhlaroipetta, koin hermoromahduksen ja selviydyin hengissä juhlaviikonlopusta. Voimme tätä draaman kaarta seuraamalla todeta, että asiaa juhlajärjestelyistä riitti ainakin neljään postaukseen. -Eeppistä.
Lasten synttäreiden lähestyessä havaitsen jälleen sisälläni kasvavan tutun ahdistuksen- ja innostuksensekaisen väkertämispakon. Esikoinen haluaa askarrella itse kutsukortit ja matkalla työtapaamiseen kävin ihan vähän vaan kurkistamassa Tigerin askartelutilpehöörejä. Poistuin kaupasta tyytyväinen virne naamallani ja leimasimia, kuvioteippejä ja kartonkia laukussani. Illalla lasten katsellessa Pikku Kakkosta kokeilin leimaamista ihan vähän vaan.
Minulla on jo visio juhlissa tarjottavista herkuista. Ei välttämättä täytekakkua -ja vittu ihan varmasti ei niitä saatanan cookie popseja, joita väänsin vuosi sitten silmät ristissä aamuyöllä. Ruokateema on yksinkertaista ja hyvää, lapsille ja aikuisille maistuvaa, peruskamaa. Tämä kaikki selostettuna sellaisella Jamie Oliver tapaa Nigella Lawsonin henkisellä fiilistelyllä. Paitsi olen kyllä tämän päivän aikana kehittänyt keskivaikean pakkomielteen myös nakkisiilistä. Se on ehkä pakko toteuttaa. Nakkisiili.
Nakkisiili! Haaaa! Tässä juhlienjärjestäjäkollegana arvostan nakkisiili-ideaasi. No, ensi vuonna sitten.
VastaaPoistaJostakin syystä inspiraatiokuvien löytäminen nakkisiilin suunnittelua varten on vaikeampaa, kuin sanotaan nyt vaikka piparkakkutalojen. On se kumma.
PoistaHeippa mopo! Olin luvannut askarrella uudeksi vuodeksi tällaisia jos joulunlapsonen vielä olisi mahassa viihtynyt. Tavallaan ihan jees, että sain muuta tekemistä mut onhan nää nyt todella viehkoja:
VastaaPoistahttp://www.kuriositaetenladen.com/2009/10/pinguine-in-kulinarischer-mission.html?m=1
Mutta nakkisiili, todellakin. Kaks peukkua sille!
Mä huomasin pidättäväni hengitystä, kun katselin noita pingviinejä. Huikeeta.
PoistaMutta schwarze Jumbo-Oliven!??!?? Onko sellaisia olemassa????
Odotamme nakkisiilipostausta!
VastaaPoistaMun täytyy todeta, että mulla rima vaan laskee sitä mukaa kun lapsilla vuosia kertyy. Cookie popseja en tekisi edes unissani.
Mä olen päätymässä sellaiseen nakki-lihapullaversioon. Jos jollakin on muuten vinkata tähän liittyviä hyviä inspiraatiokuvia, niin otan ne iloisena vastaan. Jostakin mystisestä syystä tämänkaltaisesta ruokataiteesta ei löydy netistä hirveästi matskua.
PoistaMä otan nää ruokajutut niin tosissani, että en tiedä milloin tämä helpottaa. Mutta ei kyllä tuu tänä vuonna cookie popseja, ei.