Eräs blogikommentti pysäytti minut pohtimaan muutamaksi päiväksi, onko äitiys muuttanut, tai laittanut arvojani uuteen järjestykseen. Parin päivän pohdinnan päätteeksi totesin: Ei ole. Samoilla mennään, poikkeuksena juhlapyhät. Minusta on tullut juhlaperinneihminen.
Viimeistään tänä jouluna minun on ollut pakko kohdata tosiasia. -Olen uudestisyntynyt joulun juhlija. Penseästi kaikkeen joulutilpehööriin suhtautuva minimalisti on kääntänyt lasten kasvun myötä takkinsa, jonka vuori on mitä ilmeisimmin tontun punainen.
Kehitykseni paria pykälää innokkaammaksi joulun viettäjäksi on ollut asteittaista. Ensin valmistin elämäni ensimmäisen piparitaikinan. Seuraavana vuonna askartelin paskartelin jo ihan tyytyväisenä taikataikinasta koristeita pieneen ruukkukuuseemme. Viime vuonna ostimme perheemme historian ensimmäisen joulukuusen, joka sijoitettiin maltillisesti parvekkeelle. Tänä vuonna odotin joulukuusen koristeluseremonioita vähintään yhtä innokkaana kuin lapset.
Viimeistään tänä jouluna minun on ollut pakko kohdata tosiasia. -Olen uudestisyntynyt joulun juhlija. Penseästi kaikkeen joulutilpehööriin suhtautuva minimalisti on kääntänyt lasten kasvun myötä takkinsa, jonka vuori on mitä ilmeisimmin tontun punainen.
Kehitykseni paria pykälää innokkaammaksi joulun viettäjäksi on ollut asteittaista. Ensin valmistin elämäni ensimmäisen piparitaikinan. Seuraavana vuonna askartelin paskartelin jo ihan tyytyväisenä taikataikinasta koristeita pieneen ruukkukuuseemme. Viime vuonna ostimme perheemme historian ensimmäisen joulukuusen, joka sijoitettiin maltillisesti parvekkeelle. Tänä vuonna odotin joulukuusen koristeluseremonioita vähintään yhtä innokkaana kuin lapset.
Joulun odotukseni ei enää kulminoidu kysymykseen, milloin voi korkata ensimmäisen glögipullon. Tänä vuonna asettelin "talvivalot" paikoilleen jo hyvissä ajoin ja tunnelmoin hartaana Argos hallissa joulupallotarjontaa. Joulukuusi asemoitiin sisätiloihin ja olen ostanut siihen 12m led valoja, 10m hopeanauhaa ja muutamia uusia sydänkoristeita. Plantagenissä kuiskuttelin miehelle, että suunnittelen ovikranssin hankintaa.
Sisäinen joulukyynikkoni ei kuitenkaan ole aivan kuollut. En edelleenkään ymmärrä joulukorttien lähettelyä.
Sisäinen joulukyynikkoni ei kuitenkaan ole aivan kuollut. En edelleenkään ymmärrä joulukorttien lähettelyä.
No niin. Tätä on siis edessä. Piparitaikinan tein jo, ja huomaain haaveilevani piparkakkutalon rakentamisesta. Onkohan se hiljalleen menoa nyt? :)
VastaaPoistaJoulukortteja en ymmärrä minäkään.
Niin no. Mulla on jo printattuna netistä talon kaavat, joita tänään suurentelen töissä kopiokoneella. Eli voidaan sitten vertailla, että onnistuivatko.
PoistaSamassa veneessä me ollaan. :D
Hmm, mä aloitin joulukorteista (musta niitä on mukava saada, joten lähetän myös), ja nyt on askarreltu kranssikin. Piparitaloa ei tänä vuonna tule, mutta kyllä, lasten myötä jouluun on kyllä tullut ihan uutta hohtoa. Mitäköhän sitten, kun ne kasvaa isoiksi? Odottaa vain, että saisi äkkiä lastenlapsia?
VastaaPoistaMä heitän kortit suoraan roskiin. En osaa arvostaa. :(
PoistaToi kranssi kyllä kiinnostelisi, mutta mies sanoo, että se on myöhäiskeski-ikäisten hommaa. Pah, sanon minä.
Ainakin työkaveriotannan perusteella jouluhörhöily vähän rauhoittuu lasten kasvun myötä. Kaikki joulumuistelut alkavat sanoilla "Kyllähän silloin kun lapset olivat pieniä, teimme…"
Hah, kyllä voi varhaiskeski-ikäinenkin laittaa kranssin! :D
Poistaonko joulumieli jo niin suuri että kuusi tulee sisälle ;)
VastaaPoistaKyllä kyllä! Tuossa olohuoneen nurkassa se seisoo. Ostin myös pienen ruukkukuusen, jonka sijoituspaikka on vielä päättämättä. :)
Poista