Sunnuntain Hesari sai hymähtämään aamupalapöydässä. Synnytysten kivunlievitystä käsitelleessä jutussa esikoistaan odottava äiti totesi: Uskon pystyväni sulkemaan synnytyskivut pois mielestäni. -Hän suunnitteli synnyttävänsä esikoisensa ilman lääketieteellistä kivunlievitystä. Mahtava asenne, sanon minä! Noin vain päättää, että kipua ei ole. Mutta vähän kyllä teki mieli viisastella, että ootappa vaan. Itse suhtauduin pelon sekaisin odotuksin synnytyskipuihin ja ne osoittautuivat pahemmiksi, kuin ikinä saatoin kuvitella. On varmaan sanomattakin selvää, että otin vastaan kaiken, mitä lääkekaapista ja ilokaasutankista suostuttiin minulle antamaan. Kukin tehköön tilanteen vaatimalla tavalla.
 |
| Hän uskoi joskus pystyvänsä vaikuttamaan siihen, tuleeko tyttölapselle prinsessavaihetta. |
Minun täysin epärealistiset suunnitelmani äitiydessä ovat liittyneet muihin asioihin. Ei telkkaria lapsenvahtina, en huuda lapsille ja sitä rataa. Haluan kuitenkin edelleen elätellä mielessäni ajatusta, että lasten kasvaessa asiat helpottuvat. Paskapuhetta, toteavat varttuneemmat vanhemuuskollegat. Mitä isompi lapsi, sitä isommat ovat kuulemma ongelmatkin.
Ehkä kaikessa äitiyteen liittyvässä hyväuskoisuudessa on kuitenkin puolensa. -Aika moni lapsi jäisi tulematta maailmaan, jos saisi etukäteen tietää kaiken, mitä joutuu kestämään, totesi kolmen murrosikäisen lapsen äitinä toimiva työkaveri tänään, kun vertailimme uhmaikäisten ja teinien kanssa tappelemista. Tämä on varmasti totta. Mutta kyllähän ne sellaiset ala-asteikäiset tyypit on varmaan tosi leppoisia.
Ehkä kaikessa äitiyteen liittyvässä hyväuskoisuudessa on kuitenkin puolensa. -Aika moni lapsi jäisi tulematta maailmaan, jos saisi etukäteen tietää kaiken, mitä joutuu kestämään, totesi kolmen murrosikäisen lapsen äitinä toimiva työkaveri tänään, kun vertailimme uhmaikäisten ja teinien kanssa tappelemista. Tämä on varmasti totta. Mutta kyllähän ne sellaiset ala-asteikäiset tyypit on varmaan tosi leppoisia.
Niin, kunpa olisikin voinut itse valita... Mutta kun touhuun vierähti sellaiset pari vuorokautta päätyen kiireelliseen sektioon, niin ei siinä (ensi)synnyttäjällä (=minulla) ollut lopulta paljon valinnanvaraa.
VastaaPoistaJoo, ei kaikki voi valita. Mun mielestä tuntuukin hassulta, että jotkut ihmiset suunnittelevat synnytystä etukäteen. Eipä siihen loppupeleissä voi useinkaan kamalasti vaikuttaa, kun asiat vaan menevät niin kuin menevät.
PoistaVikassa kappaleessa lienee totuus. "Kohta helpottaa" on mukavampi ajatus kuin "pahin on vielä edessä".
VastaaPoistaJoo. Ja kyllähän se tavallaan helpottaakin. Ja sitten taas toisaalta ei.
VastaaPoistaAamen. Näin ala-asteikäisen tyypin äitinä joka vielä odottelee sen enimmän leppoisuuden alkamista.
PoistaLeppoisat omassa kodissaan asuvat täysi-ikäiset lapset.
PoistaMInä päätin olla ottamatta kipulääkkeitä, ja selvisin hengissä. Myös toisella kertaa, jolloin onneksi auttoi myös puolet lyhyempi aika koko synnytyksessä. Mutta siis ei ne kaikki haaveet välttämättä ole epärealistisia. Meillä esim. tällä kertaa kosahti imetys aiemmin kuin mitä suunnittelin, ja lapset vietiin päiväkotiin paljon aiemmin mitä oli suunnitelmissa ja toiveissa. Odottelen vielä sitä aikaa jolloin ne oppisivat nukkumaan ilman meidän apuamme myös keskellä yötä, eli ehkä sitten juuri silloin ala-asteiässä? ;)
VastaaPoistaJoo, en siis tarkoittanut, että olisi jotenkin epärealistista, että synnyttäisi ilman epiduraalia. Mikäs siinä, jos niin haluaa tehdä. Pointtini oli se, että synnytyskivun mittakaavassa olevan kivun sulkeminen mielestään pois on mun mielestä mahdotonta ja ajatuksena ihan absurdi.
PoistaMutta toivottavasti lasten keskellä yötä nukkuminen ei ole teidän perheessä absurdi unelma. :)
Olikohan se Inhimillinen tekijä -niminen ylen ohjelma, jossa joku psyyken alan ammattilainen sanoi, että liiaksi realistit masentuvat ja hyvään taikka itseensä uskovat taas pysyvät paremmin toimintakykyisinä. Eläkää kokeneemmat sanoko nuorille odottaville pareille ootappas vaaneja, oli into suunnattu mihin tahansa...
VastaaPoista-kalle
No joo, tuo on yksi tapa jäsentää masennusta. Mä ehkä miellän masennuksen myös oireeksi siitä, että ihminen ei ole pystynyt tai saanut tuntea ja purkaa kielteisiä tunteita ja ne ovat tavallaan kääntyneet itseen kohdistuneeksi vihaksi. Realismi ja pessimismi toisaalta pitää mun mielestä erottaa toisistaan. Myös epärealististen odotusten ja todellisuuden kohtaamisesta aiheutuvien pettymysten kautta voi syntyä jotakin masennukseen rinnastuvaa. Mutta siitä olen kyllä samaa mieltä, että luottamus tulevaisuuteen ja itseensä ennustaa toimintakykyisenä pysymistä.
PoistaOotappa vaan toteamuksia pitäisi meidän kaikkien välttää. Ihmisten tilanteet ovat niin erilaisia ja ihmiset kokevat samatkin tilanteet hyvin eri tavoin. Kenenkään intoa ei pitäisi mennä latistamaan, vaan iloita mukana.
Mainio kirjoitus! Kiitos!
VastaaPoistaKiitti!
PoistaKaverini ovat sanoneet, että oletkin kehdannut olla noin uupunut lapsen kanssa, nyt he eivät enää uskalla tehdä niitä... En ole siis mikään pelottelija, vaan ollut vaan vähän poikki järkyttävän univelan kerryttäneestä mukulasta, joka btw ei vieläkään nuku kolme vuotiaana. Poistun vihellellen takavasemmalle. T. Se eka lapsen pyöräyttänyt kaveripiirissä (ja tokaa en niin ole tekemässä eka, ensin katon mihin kuseen joutuu ne jotka tekevät, vahingosta viisastuneena ;) )
VastaaPoistaSä teet oman osuutesi maapallon väestönkasvun pysäyttämisessä. :D
PoistaMä määrään nyt, että kaikki huonosti nukkuvat lapset ottavat asiakseen lopettaa hälinät ja tajuavat n y t nyt antaa vanhempiensa levätä.