keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Psykologin vastaanotolla

Jokin aika sitten istuin hedelmöityshoitoklinikan psykologin vastaanotolla ja pohdin, miltä tuntuisi tavata ihan minun näköiseni ihminen, joka ei kuitenkaan olisi minun lapseni. Parinkymmenen vuoden päästä minuun voisi ottaa yhteyttä ihminen, joka olisi saanut alkunsa minun luovuttamastani munasolusta. -Oudolta varmaan, taisin vastata. Nuo ovat varmaankin niitä tilanteita, jotka pitää kokea tietääkseen miten asiaan suhtautuu.

Tapaaminen psykologin kanssa ei muuttanut mieltäni. Oikeastaan olen miettinyt luovutusasiaa jo monta vuotta. Luin aiheeseen liittyvän artikkelin vähän kääpiön syntymän jälkeen ja päätin sopivan ajan koittaessa luovuttaa itsekin munasolun. Olen seurannut läheltä sitä, mitä vastentahtoinen lapsettomuus voi merkitä perheelle -odotuksia, menetyksiä, turhautumista, surua, vihaa ja riitoja. Jos voin jotenkin auttaa muutamaa ihmistä selviämään lapsettomuuden aiheuttamasta vaikeasta elämäntilanteesta, joka on lääketieteellisesti ratkaistavissa, tuntuu päätös melko helpolta tehdä.

Nyt aika alkaa olla sopiva. En ole raskaana ja imetyskin alkaa olla jo takana päin. Toukokuusta v. 2008 tähän päivään laskien edellä mainituista aktiviteeteista vapaita kuukausia on ollut kokonaisuudessaan neljä. Tätä ajatellessani tunnen itseni hyvin alkukantaisella tavalla naiseksi.

Kuulisin mielelläni teidän kokemuksianne asiaan liittyen. Onko kukaan teistä luovuttanut munasolua? Minkälainen kokemus se on ollut?

20 kommenttia:

  1. Vau, teetpä hienon teon!
    En varmaan itse hyvin herkästi asiaan pystyisi. Mutta tiedän asiaa hieman sivusta seuranneena, mikä suuri lahja se voi olla perheelle :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivottavasti tämä auttaisi joitakin ihmisiä. Sekään ei kai ole varmaa.

      Poista
  2. Tästä on jonkun verran aikaa kun luin asiaan liittyneen jutun lehdestä ja kävin minäkin ihan tosissani miettimään luovutusta. Varmaan asia olisi mennyt eteenkin päin jos ei asuisi näin syrjässä, tulisi ehkä käytyä jossain kysymässä asiasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, siinä joutuu aika monta kertaa käymään ultratutkimuksissa sun muissa. se ei ole syrjäseudulta ihan niin helppoa kuin kaupungissa.

      Poista
  3. Ei ole omakohtaista kokemusta mutta aikomus kyllä. Pyörittelin luovutusasiaa päässäni jo toissavuonna ja viime vuonna, tuossa joulun alla, laitoin sähköpostia klinikalle ja kyselin ihan yleisesti että miten homma etenee. Nyt kun haaveissa siintää se toinen lapsi niin sen aikaa joutuu tämä asia hautumaan. Minulla on myös kaksi ystävää jotka kamppailevat lapsettomuuden kanssa, toinen peräti kuudetta vuotta. Siitä se ajatus sitten lähti.

    Olisi todella mielenkiintoista kuulla miten sinulla etenee tämä sitten jatkossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minua varoiteltiin, että hormonihoidon jälkeen tulee yleensä helposti raskaaksi. ;) Lupaan kertoa kokemuksista, kunhan homma etenee.

      Poista
  4. Olen minäkin asiaa pyöritellyt päässä. Olen myös kuullut, ettei se ole mitään kivaa hommaa, noin niin kuin kivun kannalta. Mutta jos sillä saadaan onnellinen perhe, niin olen minäkin siihen joskus valmis. Tai ainakin aion olla.

    Hatunnosto sinne!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jonkun verran kipua hoitoon ja solun talteenottoon ilmeisesti kuuluu, mutta olen ajatellut, että kipu on varmaan aika lyhytkestoista, noin niinkuin esimerkiksi synnytykseen verraten.

      Poista
  5. Minä taidan valitettavasti olla liian vanha siihen. Muistaakseni yläikäraja on 35? Kyllä muuten olisin mielelläni luovuttanut munasolun, vaikka ymmärtääkseni kuitenkin se on aika vaivalloinen juttu kaikkine hormoneineen yms.?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En muista, ovatko ne ikäsuosituksia vai ehdottomia yläikärajoja. Homma etenee ilmeisesti melko samaan tapaan kuin hedelmöityshoitokin. Pistoksia ja sitten talteenotto. Tämä on minulle vielä kovin vieras asia.

      Poista
  6. Olen myös miettinyt usein munasolun luovutusta, mutta vielä ei ole aika ollut sopiva. Ja myös vähän pelottaa ajatus kaikista hormoneista ja toimenpiteistä. Tosi hienoa, että olet hommaan ryhtynyt! Jään mielenkiinnolla odottelemaan jatkoa aiheeseen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsettomuushoitoja saanut läheiseni ei kyllä ole puhunut kamalasti hyvää prosessista, mutta olen nyt päättänyt, että aion tämän ainakin kerran tehdä.

      Poista
  7. Mä hihkun täällä myös miettineeni asiaa juurikin siitä syystä, että olen nähnyt läheltä tahattoman lapsettomuuden tuskan. Asia se ei toistaiseksi ole edennyt ajatusta pidemmälle raskauksien ja imetysten ja sen sellaisten takia, mut raportoithan, miten homma etenee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä päätin nyt, että tämä ei jää yhdeksi niistä asioista, joita aina suunnittelee tekevänsä, mutta ei saa aikaiseksi. Lupaan kyllä raportoida, miten homma etenee. Seuraavaksi on lääkärin tarkastus.

      Poista
  8. Ihan mahtava teko! Kävin itse 4 ivf-hoitoa läpi mutta omilla soluilla onneksi selvittiin. Minä en sitä koskaan kokenut fyysisesti rankaksi jutuksi mutta lapsettomuus henkisesti on äärimmäisen rankka prosessi.

    Kunnioitan suuresti naisia, jotka pistävät oman kroppansa ja aikansa likoon lapsettomien puolesta. Mielettömän hieno juttu!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mukavaa kuulla, että hoito ei aina ole fyysiseltä puolelta katsottuna epämiellyttävää. Kiitos kommentistasi! :)

      Poista
  9. Se on niin henkilökohtaista, miten se kullakin menee. Mulle ei ollut iso juttu esim. piikittää itseäni vatsanahkaan. Se ei todellakaan sattunut, kunhan sen piikin iski läskiin tarpeeksi nopeasti. Punktio, eli munasolujen keräily oli se ikävin juttu mutta minä selvisin siitäkin joka kerta suhteellisen pienellä kivulla. Lähinnä se vastasi sellaista kovemman luokan kuukautiskipua pahimmillaan. Ja kun niitä soluja ei ollut ikinä enempää kuin 6-8, niin ei niiden keräily kauaa kestänyt. Ja saihan siinä tosiaan myös morfiinia suoraan suoneen.

    Kuka maksaa luovuttajien lääkkeet?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin se varmaankin on, että ihmiset kokevat toimenpiteen eri tavoin. Omassa hedelmöityshoidossa on myös varmasti enemmän tunnetta mukana kuin luovuttamisen yhteydessä.

      Kaikki kulut, joita mulle aiheutuu luovutuksesta, maksaa pariskunta joka munasolun saa.

      Poista
  10. Luin nyt niitä ehtoja. Näköjään yläikärajan lisäksi on myös yläraja painoindeksille, joten minä en sitten kelpaa mistään syystä. Onneksi näille lopuille vähäisille munasoluille on omaakin käyttöä, etteivät ihan hukkaan mene.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok. Tätä en tiennytkään. Näinhän se on! :)

      Poista