Onko huono äiti, jos ei jaksa tai halua viettää lapsensa syntymäpäiviä? Minä melkein unohdin, että kääpiön syntymäpäivät olivat tulossa. Sitten vauva syntyi, eikä juhlinta kylpyhuoneremontin keskellä olisi voinut vähempää kiinnostaa. 2-vuotiaalle syntymäpäivän käsite on vielä melko epäselvä.
Syntymäpäivät olivat ja menivät, emmekä me maininneet kääpiölle asiasta. Makasimme vain sohvalla ja tuijotimme televisiota. Jossain vaiheessa iltaa otin vähän lisää särkylääkettä ja köpöttelin Alepaan hakemaan kakkutarpeita. Päätimme lykätä kakun leipomisen seuraavalle päivälle.
Tunsin pienen piston omatunnossani. Ainoa keksimäni syy syntymäpäivän juhlistamiseen oli, että sitten saadaan ainakin valokuvia lapsesta synttärikakun äärellä. Tuntuisi hassulta, jos valokuva-albumissa olisi tyhjä kohta 2-vuotissyntymäpäivän kohdalla. Suuttuisiko lapsi myöhemmin tajutessaan, että pikkusisaren syntymän väsyttämät vanhemmat eivät jaksaneet juhlistaa enää hänen syntymäänsä.
Minulle selvisi vasta vuosi sitten, että omat 1-vuotiskuvani ovat puoliksi lavastettuja. Minulle oltiin järjestetty syntymäpäiväjuhlat tavalliseen tapaan. Kummit ja naapurit olivat paikalla. Kun tuli aika korkata kakku ja ikuistaa filmille klassinen kynttilöiden puhalluskuva, unohtui äidiltä kameran linssisuojus päälle. Kuvia ei siis tullut. Seuraavana päivänä minut puettiin edeltävän päivän synttärimekkoon ja kaivettiin jääkaapista kakunjämä. Kakku aseteltiin kameraan nähden niin, että se näytti kokonaiselta ja siihen tökättiin kynttilä. Minut kuvattiin uudelleen juhlapuuhissa ja kaikki oli juuri niinkuin oikeissa juhlissakin, ainakin valokuvien perusteella. Täydestä meni.
Päätimme reipastua juhlintaan muutaman päivän myöhässä. Leivoimme kakun, autoilimme mummolaan pesemään pyykkiä, käymään suihkussa, maistelemaan kakkua ja avaamaan lahjapaketin. Kuvatkin on nyt otettu. Lapselle voi sitten täysi-ikäisenä kertoa, että oikeana päivänä äiti oli vain liian väsynyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti