sunnuntai 11. toukokuuta 2014

7/7 Ei oikeastaan mikään, melkein.


Vitutusviikon finaali osui äitienpäivälle. Aamu alkoi mukavasti mieleisillä lahjuksilla ja maittavalla aamupalalla. Mies vaali perinteitä ja oli käynyt varastamassa kukan naapurin tontilta. Kiharsin tukkaa ja vedin päälle leopardimekon. Ravintolassa tarjoilija oli erittäin höveli kuohuviinitarjoilussaan ja ruoka oli juuri sitä mitä tilattiin. Sähköpostitse sain kehuja ilmaisuilla Mahtavaa! Kiitettävä arvosana! ja Hienoa! Huono päivä kärvistelyyn siis.

Paitsi että tunsin jälleen kerran aavistuksia siitä yleisestä sosiaalisen median minussa aiheuttamasta ahdistuksesta: Mikä on yksityistä ja mikä yleistä? Pysähdyn usein miettimään, miksi nykyään monelle ihmiselle vasta yksityisten asioiden jakaminen julkisesti, tuntuu tekevän niistä merkityksellisiä. Välillä vituttaa se, kun ihmiset eivät pidä asioitaan omana tietonaan ja arvosta sitä yksityisyyttä. Mutta se on sitten pidempi pohdinta se.

Asiaankuuluvasti tajusin tämän blogin viettävän tänään 4-vuotista syntymäpäiväänsä. Kaikki tämä yksityisen jakaminen on yllättänyt minut. Vauvavuoden koomasta heräämisen myötä aivojumpaksi tarkoitettu blogi on muodostunut minulle tavaksi. Olen ilahduttanut ja närkästyttänyt ihmisiä jutuillani yli viidensadan tekstin verran, enkä varmaan osaisi ihan kokonaan lopettaakaan. Kiitti, kun olette roikkuneet mukana!

6 kommenttia:

  1. kiitos vaan kovasti itselle! Ehkä vuoden seurannut ja tykkään :)

    VastaaPoista
  2. Hyvää pohdintaa ja kiitos vain itsellesi mietteittesi jakamisesta :).

    VastaaPoista
  3. Onnea neljävuotiaalle! Hyvää pohdintaa ja niin totta.

    VastaaPoista