Iltapäivätapaaminen kaupungilla loppui ajoissa, ja kerrankin ei ollut kiirettä päiväkodille. Maleksin ruokakauppaan ja valitsin pitkään ja hartaasti suklaapatukkaa. Kassajonossa poimin vielä mukaan Trendin. Sitten istahdin aseman penkille muutamaksi minuutiksi syömään suklaata ja lukemaan naistenlehteä.
Siirryin junalaiturille ja seisoin siellä niin sanotusti H. Moilasena, selin laituriin päin, omissa ajatuksissani. Sitten käännyin juuri sopivasti junan ovien sulkeutuessa huomatakseni, että siinähän se minun junani meni. Oho. Muutaman sekunnin tuumaustauon päätteeksi suuntasin kioskille ostamaan toisen suklaapatukan ja istuin uudelleen penkille syömään suklaata ja lukemaan naistenlehteä.
-Yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti