maanantai 19. toukokuuta 2014

#63 Pala juustoa, joka katosi


Kun kotikeittiömme ruokalistalla on jokin uusi ruokalaji, asennoidun nykyään aina valmiiksi odottamaan lasten täysteilausta. -En maista. Yäk. En tykkää. Tuntuu välillä siltä, että lasten mielestä kotona tarjottava murkina on 90% luokatonta paskaa. 

Tänään ruoaksi oli pinaattipannukakkua. Mainitsin ohimennen paistavani kylkiäiseksi halloumia. -Mä voisin maistaa palasen, ilmoitti esikoinen. Maistoi, otti useamman haukun ja totesi maun hyväksi. 

-Yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan.

Ja nyt ei kommenttiosioon kannata tulla lesoilemaan sillä, kuinka teidän 2-vuotiaan lempiruoka on sushi. 
-Minua ei kiinnosta, eikä lapsen sushin syöminen tee sinusta yhtään parempaa ihmistä.

8 kommenttia:

  1. En lesoile, vaikka meidän 2-vuotias syökin kaikkea. En uskaltais ikinä jinxata tätä. Kiinnostaa vaan tietää että onko tilanne muuttunut tuohon suuntaan vai onko teidän kääpiöt olleet aina tarkkoja syömisistään? (Huomaa korrekti ilmaus)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huonompaan päin menee meillä. Ykkönen söi pienempänä mitä vaan. Kakkonen on varmaankin nirsompi, mutta apinoi isommaltaan myös valikoivuutta. Ehkä tämä on uhmaa.

      Poista
    2. Useammassakin tutussa perheessä mennään niin, että kun lapset on krantunpuoleisia, niin niille otetaan esim nakkipaketti mukaan jos mennään kavereille kylään ja tehdään "aikuisten ruokaa", as in mikä tahansa normaali ruokalaji.
      Ymmärrän että kylässä halutaan päästä helpommalla, eikä tapella aiheesta, mutta eikö tää ny ruoki sitä ajattelua lapsenkin päässä, että on ok ronkeloida safkansa kanssa? Mun on tietty helppo huudella kun laps on kiinnostunut ruoasta ja osallistuu ja maistelee ihan kaikkea, mutta kyllä mun kynnys ottaa 5-vuotiaalle omat nakit mukaan olis tositosi korkea, vaan siks ettei se kuitenkaan tykkää. Tai no, katotaan sit parin vuoden päästä perunko puheeni.

      Poista
    3. Oho! Tollasta en oo koskaan nähnyt.

      En kyllä lähtis tohon nakkishöyhyn. Meillä lapset syö mitä on tarjolla ja jos ei kelpaa, niin sitten ovat ilman. Ollaan kyllä miehen kanssa ihmetelty, että yllättävän vähällä ruoalla lapsi pysyy hengissä.

      Poista
  2. Mulla on kaksi isoa poikaa. Molemmilla oli jossain vaiheessa supernirsoilukausi. Nykyään toinen syö melkein mitä tahansa ja toinen on edelleen aika nirso. Samalla kasvatuksella siis aika päinvastaiset lopputulokset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapset on niin erilaisia. Siinä on ihan turhaa röyhistellä rintaa, että on onnistunut kasvatuksessa kun lapsi on kaikkiruokainen. Kun ei se mene niin.

      Poista
  3. Meillä Esikoinen on nirso ja pahempaan suuntaan menee koko ajan. Olin niin tolkuttoman helpottunut kun Tosikoinen osoittautui kaikkiruokaiseksi - joskin nyt kypsän (eh heh) 1,5-vuotiaan elkein hän matkii kaikessa isompaansa ja on myös alkanut sörkkimään ruokaansa, ei kiva. Odotan edelleen, että jospa tämä olisi jokin Vaihe, vaikka se onkin Esikoisella kestänyt jo kohta 2,5 vuotta (täyttää kesällä 3v, you do the math).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä täsmällisemmin hän oppii haukkumaan ruokia. :)

      Poista