Onni on joskus ihan pieni hieno hetki. Aamukahdeksalta raitiovaunu oli täynnä matkalaisia. Kuka matkalla mihinkin. Istuin penkissä, laukku sylissä, syventyneenä kirjaan ja sorrettujen nousuun yhteiskunnan rakenteita kyseenalaistamaan. Nostin katseeni kirjasta, kun tunsin aamuauringon lämmittävän poskea. Raitiovaunussa oli aivan hiljaista. Vaunu tuntui lipuvan ääneti eteenpäin, kukaan ei sanonut sanaakaan. Pohdin, onko kyse suomalaisuudesta. Totesin mukaan mahtuvan myös ripaus urbaania yksityisyyttä. Oma tila, vaikka matkaa tehdään kylki kyljessä. Kaupunkilaisen rauha.
-Yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan.
-Yksi onnellisuutta tuottava asia päivässä, sadan päivän ajan.
Ihania postauksia! Minäkin olen mukana haasteessa. Päivä 7 menossa. Joinakin päivinä on ihan runsaudenpula iloa tuottavista asioista ja toisina päivinä joutuu vähän pinnistelemään. Aurinkoa päivään!
VastaaPoistaJoinakin päivinä on tosiaankin vähemmän aihetta onneen. Mutta tässä kyllä oppii kiinnittämään huomionsa niihin hienoihin hetkiin. Kiva kun kommentoit! :)
Poista