maanantai 12. maaliskuuta 2012

Vuoden värit

Jokin aika sitten minua varoitettiin, että kohta se alkaa. Muutaman kuukauden päästä tämä meidän 3-vuotias tytär ei suostu pukemaan päälleen mitään, mikä ei ole vaaleanpunaista. Kyllä ne tytöt kuulemma huomaavat, mitä muilla on päällä. Haluavat kuulua joukkoon. En varsinaisesti odota sitä vaihetta. Minusta on ihan mukavaa ostaa lapselle sellaisia vaatteita, joista itse pidän. Harvemmin pidän vaaleanpunaisesta.

Kuukausi sitten kääpiö nauratti neuvolan tätejä 3-vuotistarkastuksessa toistelemalla "Mun lempiväri on musta. Mä tykkään mustasta.". Ainakaan vielä tuo ei ymmärrä pinsessaleikeistä tuon taivaallista. Pukeutuu mielellään siniseen haalariinsa ja poimii valintatilanteessa itselleen milloin vihreitä ja milloin punaisia asioita. Jännityksellä seuraan vierestä, minkä värin tytär milloinkin valitsee. Varovasti tulevaisuutta peläten, ostin kääpiölle mustat lenkkarit, joissa on pinkit raidat. Jos se panee vastaan, niin voi ainakin markkinoida kenkiä melkein pinkkeinä, ajattelin.


Kertokaapas nyt vähän vanhempien tyttöjen vanhemmat, että tilasinko ensi talveksi alennusmyynneistä tyttärelleni mustan topparotsin ihan turhaan, koska 3,5-vuotias tulee ensi talvena lähinnä sylkemään takin suuntaan. Käyvätkö kaikki tytöt läpi jonkin vaaleanpunaiseen väriin liittyvän kauden? Milloin se tulee?

20 kommenttia:

  1. Meillä se kausi on ollut hyvin vahva. Mä niin hoin esikoisen vauva-aikana, että meille ei sitten pinkkiä tule. No joo, tuli. En vaan voi kieltää kokonaan, kun toinen on niin innoissaan. Olen lohduttautunut sillä ajatuksella, että annan lapsen nyt elää hörhellysprinsessakautensa ja sitten siitä ei tule ehkä isona Tuksua.

    Mutta on mulla tuohon meidän neljävuotiaaseen vielä valtaa. Kyllä mä ostan mustan takin jos haluan. Pistetään sitten pinkki pipo ja hanskat.

    Toistaiseksi kumpikin olemme pidättäytyneet syljeskelemästä. Mä siedän pinkin ja tyttö sietää muut mun valitsemat värit, etenkin jos lisätään edes vähän jotain hörhellystä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen että tulisi vaan ongelmia, jos sitä pinkkiä yrittäisi kokonaan kieltää lapselta. Sellainen päästä varpaisiin pinkissä kulkeminen voisi itsestä kyllä tuntua vähän liioitellulta noin niinku esteettiseltä kantilta katsottuna -olipa kyse Tuksusta tai pienestä lapsesta.

      Poista
  2. Meillä tuli hitusen yli 3-vuotiaana. Ja vahvana. Katselin juuri kylppärin lattialla punaista/vaaleanpunaista pyykkivuorta ja pienen pientä musta/sinistä kekoa. Tosin eilen ilmoitti lempipaidakseen Zaran mustan sydänpaidan ja rimpsuhameen. Että ota selvää.
    Mutta haalarin piti olla vaaleanpunainen ostin tosin myös harmaan, jota tuunattiin vaaleanpunaisella pipolla ja hanskoilla. Ensi talveksikin tiedossa harmaat housut, takki tosin vielä hakusessa, luultavasti vaaleanpunainen:/
    Valitettavasti kausi jatkuu, alan kyllästyä samojen vaaleanpunaisten housujen, sukkisten ja paitojen pyöritykseen.Tosin liikuttavaa on, että matkii mua. Eli jos laitan farkut ilman sukkiksia niin samat pitää olla. Sitten väännetään kättä miksi lapsilla pitää olla sukkahousut mut aikuisilla aina ei. Jos voisin pukeutuisin salaa lukittujen ovien takana mutta kuopuksella eroahdistus eikä kestä sekuntiakaan ilman seuraani. Joten näillä mennään. Esikoisella tuntuu nyt olevan bad hair dayn lisäksi päivittäin myös bad dress day. Ainakin karjunnasta päätellen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen mieli on suuri mysteeri ja liikuttavaa on kyllä tuo matkiminen. Paitsi meillä matkitaan nykyään enemmänkin vauvaa. jos sillä on raidallinen mekko päällä, vetää esikoinen kamalat kilarit, jos hänelle ei löydy kaapista samantyyppistä asua päälle.

      Mä jotenkin haluan ajatella, että aikuiset päättää, mitä lapset laittaa päälle, mutta ei se kyllä ihan niin yksinkertaista ole.

      Poista
    2. Eiks ole kivaa kun on kaksi vauvaa? Huvitti kun esikoinen raivosi kun ei mahtunutkaan äitiyspakkauksen makuupussiin. Taistelu jota ei voinut voittaa.

      Mulla kanssa sama tuo, että 3v:n ei tarvitsisi itse päättää mitä asioita päälleen laittaa. Siis mielelläni tarjoan vaihtoehdot joista saa valita mutta nk. vapaata vaatekasvatusta en suosi (eli esim. ilman sukkiksia tai pipoa palelee pihalla). Tiukkaa tekee on t.o.d.e.l.l.a. ärsyttävää selittää neljännentoista kerran miksi ei voi laittaa prinsessalegginseja pakkaseen tai miksi ravintolaan ei voi laittaa likaista farkkumekkoa. Ja siis täällä kanssa kaikevärisiä vaatteita mutta lähinnä kun taas ajattelin että tämä "prinsessa/vaaleanpunainenvaihe" on haihatusta niin pääsipä sitten taas yllättämään ja yksi klisee taas todennettu.

      Poista
    3. <3 vauvoille. Meillä muuten sinne pussiin tunkeudutaan myös.

      Mä haluan vielä elää siinä uskossa, että meille ei tule sitä prinsessakautta. Ehkä aloitetaan joku painiharrastus varmuuden vuoksi.

      Poista
    4. Piti vielä sanoa, että siistit popot tyttö saa:) Meillä kinuaa punaisia converseja. Edelliset kun jäi pieneksi. Kun äidilläkin on samanlaiset...

      Poista
    5. Noi lenkkarit on kyllä aika päheet. Nyt tapellaan aamuisin, että saako lenkkareissa lähteä puistoon. Voin elää salaista kenkäelämää lapsen kautta, kun itsellä ei ole ollut sitten 80-luvun lopun pokkaa vetää varsilenkkareita jalkaan.

      Poista
  3. Miksi vaaleanpunaista dissataan joka taholta nykyään? Ymmärrän että musta on muotia ja niin edelleen, mutta pinkin ja vaaleanpunaisen sävyt ovat värejä muiden joukossa. Eikös. Meillä on kolmevuotiaan tytön kaapissa paljon värejä kirkkaista sävyistä vaaleanpunaiseen, josta hän itse tosiaan ehkä pitää eniten, mutta ei ole mitenkään fanaattinen sen suhteen. Mun mielestä on hyvä jos lapsella on mistä valita, eikä äiteellä kiristä liikaa nuttura vaateasioissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En mä ainakaan huomannut tekstissä dissaavani pinkkiä. En myöskään pidä keltaisesta tai vaaleansinisestä. Olisin ihan yhtä vaivaantunut, jos tytär haluaisi pukeutua kanariankeltaiseen aina ja joka päivä. Kohtuus kaikessa.

      Ja on meillä ihan värikkäitä vaatteita. Mustia, harmaita, punaisia, pinkkejä, mitä näitä nyt on.

      Poista
    2. Mäkään en huomannut että Liisa olisi dissannut. Mun silmään vaaleanpunainen - ja ihan samalla tavalla vaaleansininen - on ällöttäviä. Ei se ole fanaattisuutta eikä nuttura kireällä, jos jostain ei tykkää! Ihan samalla tavalla ne, jotka tykkäävät noista vaaleanpunasinisistä eivät itse tykkää jostain muusta.

      Poista
    3. Kyllä. Mielipide-erojahan nämä ovat. Ei kaikkien tartte tykätä harmaasta, vaikka musta se on aina ihanaa.

      Poista
  4. Meillä vaaleanpunainen kausi tuli (liian) varhain, ehkä kaks vee. Johtuen lähinnä siitä, että meillä kuljetaan 90% kierrätysvaatteissa, jotka on 95% vaaleanpunaisia... Aluksi yritin blokkailla pahimpia hörhelöitä vaatekasseista pois, mutta sitten luovutin, koska niitä se lapsi sitten eniten rakastaa.

    Ne harvat kuteet mitä itse ostan, on sitten kaappia tasapainottamassa mustalla ja muilla voimakkailla väreillä. Ja kyllä niitäkin käytetään. En vaan voi ottaa tyttöä mukaan ostoksille, jos haluan vaikuttaa väriskaalan laajenemiseen.

    Olen hyväksynyt ettei lapseni ole ehkä aina "tyylikäs". Mutta valitsen taisteluni (ja valitsen ne ilmaiset ynnä ekologiset kierrätysvaatteet myös).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä yritän aina muistaa, että nää lapset ei oo mun henk.koht. vaateleikkejä. Mutta on se kuitenkin musta mukavaa, jos lapsilla on mukavan näköiset vaatteet päällä. Ja kyllä mun mielestä aikuinen voi välillä vähän opastaa lasta kohtuuden rajoille.

      Kaipa siihen pikkuhiljaa tottuu, että ei voi enää ihan kokonaan päättää lapsen vaatteista ja että se käyttää välillä ihan kamalia asuja. Pitää kävellä sitten kadulla vähän edempänä, etteivät ihmiset osaa yhdistää meitä perheeksi.

      Poista
  5. Mulla oli itselläni erittäin erittäin vahva pinkki kausi 11-vuotiaana. Kaikki kaapissani ja huoneessani oli pinkkiä, pianoa lukuun ottamatta. Äiti antoi mun varsin viisaasti toteuttaa omaa överiä tuksutyyliäni ja kasvoinkin siitä ohi vuodessa. Sittemmin ei ole tarttenut tyttölapsen huonetta pinkeillä Ikean kukkalampuilla (mammablogiklassikko) kuorruttaa. Tykkään kyllä itse sinällään edelleen pinkistä, kunhan se on tarpeeksi räikeää tai sitten fuksiaista. Sellaista hempeää vaaleanpunaista en oikein kestä. Tytär ei vielä ole fiksoitunut väreihin mutta sen sijaan kuvioihin on. Sillä on maailman hienoin POP:in (pinkki!) possupaita, jonka se heittää raivostuneena kauemmas ja karjuu "ei pottupaitaa!". Eli nämä vaateasiat on selkeesti nousemassa nyt pinnalle. Onneksi olen toistaiseksi lasta taitavampi manipulaattori, ettei aamu täysin jämähdä ei-toivottuihin paitoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä muistelen myös, että itsellä se rimpsukausi oli vasta joskus kouluiässä. Nykyajan lapset aloittaa nää hommat varhain.

      Nää vaatetaistelut on meilläkin vasta alkamassa, joten ei osaa oikein itse asiaan vielä suhtautua. Justiin tuossa yksi aamu väiteltiin, kun oltiin lähdössä johonkin ihmisten ilmoille. Lapsi olisi halunnut pukea päälle mun suuresti vihaaman (lahjaksi saadun) unikkokuosisen mekkonsa ja minä maanittelin, että laita nyt nää farkut ja tää tosi kiva murrettu vaaleanpunainen!!!! paita. Tunsin itseni kyllä ihan idiootiksi ja pohdin, että miksi on niin vaikeaa antaa lapsen päättää jostakin niin mitättömästä asiasta.

      Poista
  6. Meillä kulkee 5- vuotias neitonen tyytyväisenä ruskeassa talvihaalarissa, ruskeassa takissa, mustissa paidoissa ( no joo nää oli pakko ostaa glitter teksteillä, jotka ovat erittäin in). Vaaleanpunaisia vaatteita meillä on sisävaaatteissa jonkin verran, mutta se ei kuulu mun lemppariväreihin, joten esim talvihaalaria, jota joutuu katselemaan puolivuotta joka päivä en ole voinut siinä värissä ostaa.
    Tyttö ei ole valittanut. Vaatteet ovat kelvanneet pienin myönnytyksen, esim. haalarin vetoketjuun halusi ripustaa maskotin. M&I mallistosta annoin tytön syksyllä itse valita vaatteen ja hän valitsi sini- punaisen sienimekon. Niin, että ei ole tuottanut ongelmaa ainakaan meillä tuo vaaleanpunattomuus tai sitten on vain hyvin aivopesty tuo muksu ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tää on lohdullista, ettei se ihan aina ole sitä "mielellään kaikki vaatteet vain vaaleanpunaisena, kiitos" meininkiä.

      Poista
  7. Jok'ikinen ensimmäisen vuoden aikana saatu lahjavaatekappale oli tätä yhtä väriä. Onneksi se aika on nyt ohi, mutta kauhulla odotoan tulevaa... Jos isovanhemmat saa vähänkään vihiä, et se väri kelpais lapselle, niin se päätön vaatteiden ostelu alkaa taas uudestaan.... Kertokaa, miksi se vaaleanpunainen viehättää...isovanhempia?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on myös toinen puoli isovanhemmista mieltynyt näihin vaaleanpunaisen eri sävyihin. Ei tarvitse arvailla, minkä värinen vaate paketista kuoriutuu. Ollaan nyt siirrytty pyytämään vaatteiden sijaan kirjoja lahjaksi.

      Poista