Siinä ajassa, kun minä ehdin ladata kahvinkeittimeen kaksi kupillista kahvia, ehtii 1-vuotias repimään ihan korkealta ikkunalaudalta alas siskonsa rairuohoviljelmän ja syömään siitä melkein puolet. Haalin kirosanojen saattamana lattialta kippoon mullan ja siemenien jämät ja pohdin, voisiko tapahtuman vaieta kuoliaaksi. Ei voinut.
Mahtava kevätaurinko varmaankin sekoittaa minunkinlaiseni kyynisen ankeilijan pään, koska siemeniä ja multaa lähikaupasta hakiessamme, menetin kontrollin kaupan pääsiäishyllyjen ääressä. Osti kotiin elämäni ensimmäiset pääsiäisnarsissit ja valitsin tarkkaan harkiten keltaisia pääsiäistipuja rairuohon sekaan käyskentelemään. Kotiin päästyämme askartelin kukkaruukkujen ympärille pakkauspaperista suojapaperit, koska en pitänyt istutusruukkujen väristä.
Olen jo muutamaan otteeseen ehtinyt kirota rairuohon istuttamisen huonoksi ideaksi, koska 3-vuotias kyselee nyt useamman kerran tunnissa, onko rikkaruoho jo kasvanut. Siemenpussin kyljessä ilmoitettu viiden vuorokauden itämisaika on 3-vuotiaalle ikuisuus.
Nyt siis keskitymme seuraamaan, kuinka ruoho kasvaa. Tätä jännitysnäytelmää seuratessani yritän kieltää sen tosiasian, että lapsilla taitaa olla jonkinlainen vatsatauti. Unohdan myös sen, että vasen käteni haisee ihan kakalta. Jos en ajattele sitä, sitä ei ole olemassa.
Haha, hieno periaate. :) Ja älyttömän groove valaisin teillä!
VastaaPoistaKiitos! Se sopii mun mielestä hyvin tänne 60-lukulaiseen taloon, vaikka onkin ihan 2000-luvun kamaa.
Poista