maanantai 19. maaliskuuta 2012

Kirjahyllyn aarteita

Lapsen uhmaikä kestää ja kestää -vuositolkulla. Uhmaamisen tavat vain jalostuvat lapsen kasvaessa. Kolmen ikävuoden kieppeillä lapsesta kuoriutuu silmiään toruille muljautteleva murjottaja, jonka elämästä ei puutu draamaa eikä suuria tunteita. Eikö tämän vaiheen kuuluisi tulla vasta kymmenen vuoden päästä?

Meidän kirjahyllystä löytyy yksi kirja, joka sopisi minusta jokaisen 2-5-vuotiaan tenttikirjaksi. Kirja on Richard Scarryn Kiitos ja anteeksi. Tämän kirjan lukemiseen on helppoa eläytyä. Luen lauseita hitaasti ja painottaen. Kuunteleppas tätä, totean sanojeni painoksi. Lempilukuni kirjasta on Mato Matala ja kiusankappaleet.


Luvun aluksi todetaan, että Mato Matala tuntee melkoisia kiusankappaleita. Mato Matala toivoo, ettei yksikään lapsi ole samanlainen kuin nuo kiusankappaleet. Tässä muutamia kohtia kirjasta, jotka haluaisin alleviivata ja laittaa ehkä sivun laitaan muutaman huutomerkinkin.

"Älä ala höpöttää omiasi, kun toiset keskustelevat. Muuten sinusta tulee keskeyttävä kiusankappale. Sano kohteliaasti "minulla olisi kysyttävää" tai "saisinko puheenvuoron".

"Möykkäävä kiusankappale meluaa aina ja aiheuttaa toisille päänsäryn. Siitä ei pidä kukaan."

"Älä myöskään heittäydy kitiseväksi kiusankappaleeksi, jos häviät pelissä tai et saa haluamaasi. Mato Matala ei koskaan marise!"

Uhmaa on edessä vielä useita vuosia ja kohta rähjääjiä on täällä kotona kaksi. Voiko tästä selvitä kunnialla?

16 kommenttia:

  1. meillä on kolme rähjääjää, isot lapset ja äiti ;)

    VastaaPoista
  2. Mainio kirja, tuota voisi kyllä lukea hieman isommillekin ihmisille... Kiusankappaleita ja marisijoita kun tuntuu välillä tulevan joka nurkan takaa :P

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Marisemisen ja kiusankappaleiden määrää pitäisi vähentää.

      Poista
  3. Musta toi kirja on kyllä ihan karsea. Monesta kohtaa olen jopa eri mieltä kuin mr. Scarry. Olen lukenut sitä omalle uhmikselle sensuroiden. Taidan olla curling-äiti.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä luetaan sensuroimaton versio. :D Ei kyllä pidä pokka lukiessa. Ne jotkut läpät on vaan niin älyttömiä.

      Poista
    2. Mä en varmaan vaan ymmärrä ton kirjan huumoria :D. Vähän niin kuin se Hanhiemon tarinoitakin on jäänyt meillä kirjahyllyyn pölyä keräämään. En vaan pystynyt lukemaan esikoiselle satua tyhmästä tytöstä, joka luuli voivansa menestyä elämässä myymällä maitoa, mutta kaatoikin sitten maidon maahan ja oli tyhmä.

      Poista
    3. Voisi ajatella, että tosta Scarrystä olisi tehty joku 2000-luvulle päivitetty versio.

      Me luetaan kyllä paljon Hanhiemon lipastakin lapsen piiskaamisine ja kaikkineen. Siellä on myös hieno loru siitä kurpitsatalosta, jossa ei ole ovia tai sähkövaloa "Mutta vaimo siellä on ja siellä myös pysyy." :D

      Poista
  4. Sillon on kyllä ihan äitiyden huipulla, kun on parisataa kilometriä kuunnellut mökästäviä ja rähjääviä tenavia, ja ärähtää takasin: " jos toi meteli ei nyt lopu, äiti pysäyttää auton ja jättää teidät tänne tien sivuun. Siinähän sitten ootte." Mun on pakko saada toi kirja jostain :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noita huippuhetkiä on ollut täälläkin viime aikoina. En vaan voi käsittää, miten 3-vuotiaan elämä voi olla niin piinallista, että täytyy valittaa ja rähjätä KOKO AJAN. Mitta on vaan niin täysi.

      Poista
  5. Mun mielesta taas Scarryn huumori on ihan parasta, kieli poskessa kirjoitettu. Meilla on se "Busytown" kirja eli "Mita ihmiset tekevat" tai sinne pain..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On mukavaa lukea lapselle samoja kirjoja, mitä on itsekin lukenut lapsena ja tykännyt. Juuhan possu ja Eihän possu on mun suosikit.

      Poista
  6. Meillä on myös paljon tätä luettu ja on tiedossa, että meillä asuu mölyävä kiusankappale, tai vaikka monta! Hanhiemo on kyllä hurrrjan paljon pahempi. 'jos ei linimentti auta ja rauta, nii n sitten kaivetaan hauta' Kääk, ln jäänyt omille lapsille lukematta vaikka mulle kultaisella 70-luvulla luettiinkin. Kaikkien aikojen pahin on kyllä Hannu ja Kerttu jossa lapset tahallaan eksytetään metsään :(

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aika hurjaa kamaa sitä on kyllä lapsille luettu omassakin lapsuudessa. Muistelen, että monet Grimmin sadut oli niin pelottavia, että niitä ei pystytty lukemaan ollenkaan.

      Poista
  7. Nämä ei-niin-piilo-opettavaiset sadut siinä 70-80 luvulla (kun muuta ei varmaan julkaistukaan ;D ) on kyllä aika huvittavia välillä. Toisaalta hirveen hyviä lapsille, kun tuleepahan asia selväksi mutta toisaalta onhan ne kaukana "sadun ideasta" sinänsä. Luin juuri tänään Scarrylta jotain kirjaa, jossa Hessu Kissala kävi lääkärissä ja lääkäri totesi jotenkin, että: "Sinä taidat syödä kaikki, mitä äitisi sinulle ruokaa antaa, kun kasvat noin hyvin." (sitten kertoi, että on koko loppupäivän hyvällä tuulella, kun Hessu oli niin terve ja suositteli syömään hyvin, niin on varmasti ensikerrallakin yhtä terve) :DD.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Amerikkalaisia lapsia ei varmaan nykypäivänä enää kehoiteta syömään enemmän. :D

      Poista