Lomalle äitiydestä

Tänään on äitiyslomani ensimmäinen päivä. Mikään ei muuttunut. Heräsin lapsenhoitohommiin tavalliseen tapaan, ulkoilutin lasta ja tein ruokaa.

Juhlan kunniaksi olin ajatellut vaihtaa sänkyyn uudet pukin tuomat lakanat, mutta illalla väsytti liikaa. Söin aamiaiseksi kaurapuuroa ja kävin neuvolassa. Viime kerralla vauva oli taulukoiden mukaan liian pieni. Kun menin ylimääräiseen ultraääneen mittauttamaan liian pientä mahaani, totesi lääkäri vauvan kaikin tavoin keskiverroksi. Muistutti minua kuitenkin kahden viikon päästä tehtävästä kokoarviosta, jossa arvioidaan onko vauva liian iso. Naurahdin lääkärille, että hassua kun nämä huolenaiheet vaihtelevat viikoittain laidasta laitaan. Lääkäri ei nähnyt tilanteessa mitään hauskaa.

Neuvolasta halusivat lähettää minut tänään taas laboratorioon. Minulla voisi olla joku tulehdus, arveli neuvolan täti. Laihtunutkin olin. Edellisestä laboratoriovierailusta ehtikin kulua jo kolme viikkoa. Silloin ei mitään tulehdusta löytynyt. Ja nyt sitten uudelleen.

Tuntuu siltä, että tämä minun vartaloni on nyt jonkun toisen. Hoitojärjestelmän ja vauvan. Vartaloa mitataan ja arvioidaan, muistutellaan vuoroin liiallisen painon nousun vaaroista, vuoroin laihtumisesta. Jos ei ole keskiverto, niin sitten ei kelpaa. Pitää pysyä käyrillä. Haluaisin vauvan pois sisältäni jo ihan sen takia, ettei kukaan kyselisi minulta veren sokeriarvoja, supistusten tiheyksiä tai painon kehitystä. Saisi olla ihan yksin omassa kehossaan. Ihan rauhassa.

Lounaalla laitoin ruokaan paljon chilikastiketta. Olin niin vihainen kaikelle, että halusin että suuhunkin sattuisi ja nenä vuotaisi. Illalla yritän jaksaa kävellä sen verran, että lähden yksin vaatekauppaan. Lomalle äitiydestä.