Syksyn alkaessa elin vielä onnellisena harhaluulossa, että Rukan sadetakkini olisi kumisaappaiden kera riittävä varuste tulevan vuodenajan kohtaamiseen. Kuinka väärässä olinkaan. Kun sää viilenee ja taivaalta tippuu vettä, kylmyys pakottaa pukemaan sadetakin alle kerroksittain lämpöä. Olo on lopulta melko pönäkkä ja hankala. Meillä on myös tytär, josta tulee iltapäivään mennessä mielipuolisen maaninen jos häntä ei vie ulkoilemaan. Jos haluaa pysyä järjissään, kannattaa lähteä ulos. Mistä saa niitä lapsia, jotka istuvat rauhallisina vaunuissaan kahviloissa?
Kun istuu tönkkönä tihkusateessa hiekkalaatikon reunalla, reisiin tarttuvat märät ja kylmät farkut saavat elämän tuntumaan todella ankealta. Ei enää koskaan, minä ajattelin kylmissäni viime viikolla. Kohmeisena ja märkänä puistossa hiekkakakkua taputellessani minä päätin hankkia itselleni kurahousut.
Talven lähestyessä olen ymmärtänyt että elämän laatua parantaa tällä hetkellä eniten se, ettei ulkoillessa tarvitse palella. Ei se, että on pukeutunut kivan näköisiin vaatteisiin. Seuraavaksi tärkeintä on se, ettei ole nälkä. Kun nämä kaksi asiaa ovat kunnossa, ei lapsen kanssa ulkoilussa ole mitään vikaa. Ulkoilusta muodostuu jopa tapa. Se ei ole enää sunnuntaikävely kahvilaan. Se on ulkoilua ulkoilun vuoksi. Ja ulkoilu jos jokin on välineurheilua.
Everest TCS Water 3000
Kävin hypistelemässä Partioaitan goretex kamppeita, mutta en ole ihan vielä valmis sijoittamaan satoja euroja vaatteisiin, jotka eivät aiheuta minussa minkäänlaisia tunnereaktioita. Muutaman kaupan koluttuani totesin, että on myös vaikeaa löytää ulkoilu/urheiluvaatetta jossa tuotemerkki ei olisi kiusallisen selvästi näkyvillä. Löysin kuitenkin yhdet Stadiumista. Yksinkertaisen kevyesti topatun mustan sadetakin ja kuorihousut, joissa myyjän mukaan pitäisi pärjätä sateessa. Kuulemma pitkiä aikoja ei kannata näissäkään vetimissä istuskella märässä. Se ei haittaa, koska minä kävin ostamassa Etolasta istuma-alustan. Ei siis ihan oikeat kurahousut, mutta kovasti kahisevat ainakin. Nimikin henkii hienosti jotakin avaruusteknologiaan viittaavaa. Vielä puoli vuotta sitten vannoin, ettei minusta tule tuulipukuista puistoäitiä ja tässä sitä nyt ollaan.
Mutta nyt olen valmis kaikkeen. Minulla on sadepuku, merinovillaiset lämpösukat, lämpöpohjalliset, tekninen alusasu, fleecekerrasto, istuinalusta, termosmuki, lampaantalja, Natolle suunniteltu talvitakki, nahkarukkaset ja 40 asteen pakkasen kestävät kengät matkalla Tanskasta meille kotiin. Vain kunnon pipo puuttuu. Eikä täksi viikoksi luvatut sateet haittaa yhtään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti