Mitä vanhemmaksi lapsi kasvaa, sitä parempaa kirjallisuutta on tarjolla iltasatumateriaaliksi. Tämän totean nimimerkillä Maisa on lähtenyt lomalle liian monta kertaa. Yksi ajankohtaisia suosikkihahmojani on Uppo Nallen Laulava lintukoira. Laulava on yksinkertainen, itsekeskeinen ja hysteerinen. Sanalla sanoen mahtava.
Jokin aika sitten tutustutin lapset Maija Poppaseen. Hänetkin olin jo ehtinyt unohtaa. Maija on turhamainen ja äkkiväärä, mutta samalla hänessä on jotakin selittämätöntä rakastettavaa taikaa. Hieno. Heinähatut ja Rito Räppääjät eivät tunnu oikein miltään.
Jokin aika sitten tutustutin lapset Maija Poppaseen. Hänetkin olin jo ehtinyt unohtaa. Maija on turhamainen ja äkkiväärä, mutta samalla hänessä on jotakin selittämätöntä rakastettavaa taikaa. Hieno. Heinähatut ja Rito Räppääjät eivät tunnu oikein miltään.
Sitten tutustuin amiraali Kaljamahaan. Amiraali Kaljamaha on vuonna 1974 ilmestyneen Herra Huu saa naapurin teoksen henkilöhahmo. Amiraali Kaljamaha juo jatkuvasti kaljaa, laulaa ja raivoaa ja juottaa ensikohtaamisella hämmentyneen Herra Huunkin humalaan. "Viimein amiraali ei jaksanut enää huutaa. Hän alkoi heräillä ja muisti juoneensa kaljaa tuon kääpiön kanssa. Hän tunsi itsensä nytkin janoiseksi. Hän ajatteli pullollista kylmää Vaarinkaljaa ja häntä heikotti. Mutta lattialla oli pelkkiä tyhjiä pulloja, ei edes vesikaravia näkynyt. Ei hän vettä juonut, mutta sen katseleminen antoi hänelle voimaa odottaa kaljaa. Niin paljon parempaa kuin vesi se oli."
Herra Huu lähtee surullisen amiraali Kaljamahan kanssa etsimään amiraalin kadonnutta vaimoa, jotta amiraalin ei enää tarvitsisi juoda kaljaa. Sydänhän tässä sulaa 70-lukulaiselle lastenkirjallisuudelle.
Herra Huu lähtee surullisen amiraali Kaljamahan kanssa etsimään amiraalin kadonnutta vaimoa, jotta amiraalin ei enää tarvitsisi juoda kaljaa. Sydänhän tässä sulaa 70-lukulaiselle lastenkirjallisuudelle.
#ilonpäivät
Ostin nostalgiapuuskassa lapsille Suuren Panamakirjan (itselleni tuttu lapsuuden Pikku Kakkosesta). Yhdessä sadussa juodaan sivutolkulla hanhiviiniä synttäripippaloissa, toisessa selvästi petetään parisuhteessa. Lisäksi sadut ovat järkyttävän pitkiä, en jaksaisi lukea kokonaan kerralla. Vanhempi lapsi kuitenkin rakastaa tarinoita. Oh, well.
VastaaPoistaMä en muista tuota Panamakirjaa, mutta pitääpä tutustua!
PoistaOn hauskaa miettiä, miltä 2000-luvun lastenkirjat vaikutavat 40 vuoden kuluttua. Sitä pitää omaa aikakauttaan niin järkevänä ja tavallisena, mutta jälkeenpäin katsottuna ei se aina ihan niin ole.
Voi Hannu Mäkelä, mikä rebeli. Minä tykkäsin Herra Huusta pienenä kovasti. Onneksi niitä on hyllyssä odottamassa uutta lukua!
VastaaPoistaHienosti rakennettu kirja. Lapset kuuntelee innostuneena ja aikuisetkin tykkää.
PoistaAmiraali Kaljamaha tuli hieman dramatisoineeksi vaimonsa katoamista. Kertoili Huulle ja lapsille, kuinka kapupaijat olivat siepanneet Emman timanttisaarella amiraalin rohkeasta vastarinnasta huolimatta. Tosiasiassa vaimo oli kyllästynyt amiraalin jatkuvaan marinaan ja lähtenyt äitinsä luokse Savonlinnaan. :D
Haha, tuli muistoja mieleen. Lueskelin kirjaa päiväkodissa ja ennakkon en tarkkaan tiennyt mitä tuleman pitää. Siinä piti sitten lennossa muutella muutamia kohtia ja sitten muistaa kollegalle mainita, että Amiraali on sitten Mehumaha jne. :D Kirja oli mainio ja lapset tykkäsivät...vaikkakin kuulivat muuteltua tarinaa. Omille lapsilleen saapi sitten lukea just sitä mitä parhaaksi katsoo. :) -Mama P.
VastaaPoistaEhkä virkatehtävissä toimiessaan on hyvä vähän pehmitellä, etteivät lapset herätä kotona hämmennystä kertoillessaan päiväkotipäivästä. :D
PoistaMutta mahtava kirja tuo oli sekä aikuisen että lasten mielestä.