Jälleen eräs lapsuuden virstanpylväs saavutettu. -Esikoinen aloitti 5,5-vuotiaana ensimmäisen harrastuksensa. Muutaman kuukauden vauvamuskarikokeilua ei lasketa, sillä kyse oli lähinnä nuoren äidin etsikkoajasta paikoissa, joihin hänen ei vaan olisi kuulunut mennä. Olenko ainoa äiti, joka on rynnännyt ahdistuksissaan ulos kaatosateeseen asukastalon loruhetkestä? Olemme myös vauvauinti drop-outeja.
Olemme siis olleet erittäin laiskoja järjestämään lapselle elämyksiä, joista meille lähetetään kotiin lasku. Nyt kuitenkin kaivoimme kuvettamme ja ilmoitimme esikoisen balettitunnille, kun lapsi tajusi sitä itse toistuvasti ehdottaa. Lapsi oli täpinöissään etukäteen viikkotolkulla ja hehkui intoa tunnilta kotiin päästyään. Ehkä tämä on vaivan ja rahan arvoista.
Mutta edelleen on yksi asia, jota en tässä lasten harrastustouhussa ymmärrä. Monet vanhemmat tuntuvat pitävän täysin itsestäänselvänä asiana, että lapsella täytyy olla sekä musiikki- että liikuntaharrastus. Tunnen kuuluvani sukupuuttoon kuolevaan vanhemmuuden alalajiin, joka sinnikkäästi sopertaa, että eihän lapsen täydy välttämättä mitään harrastaa. Jossakin vanhemmuuden lajipuun toisella äärilaidalla näyttää olevan menossa rodunjalostustapahtuma, jossa lapsen kaikkia ominaisuuksia täytyy pyrkiä kehittämään parhaalla mahdollisella tavalla, jotta jälkikasvu ei vaan jäisi paitsioon… Jostain.
Selventäkää tyhmälle. -Miksi lapsella täytyy olla sekä musiikki- että liikuntaharrastus?
En tiedä.
VastaaPoistaMeillä ei harrastamaan päässyt kuin vasta kouluikäisenä. Musta päiväkodissa oli ihan riittävästi harrastusta lapselle.
Mä olen samaa mieltä, tuntuisi hurjalta roudata lasta päiväkotihälinän jälkeen monta kertaa viikossa johonkin ohjattuun toimintaan. Tämä 1krt/vko on ehdoton yläraja. Ihanteellisinta olisi, että lapsi aloittaisi harrastuksen sitten, kun pystyisi sinne omatoimisesri menemään.
PoistaLuin vastikään uutisointia jostakin suomalaisesta tutkimuksesta, jossa monet nuoret määrittivät vapaa-ajan alkavan vasta harrastusten jälkeen ja sitä aikaa koettiin olevan liian vähän. Aika kamalaa, jos lapsille ei jää aikaa röhnätä sohvalla ja rentoutua tekemättä mitään.
En ymmärrä minäkään, miksi ihmeessä pitäisi olla. Ja vielä tuo musiikki- ja liikuntaharrastus, käsittääkseni noista molempia harrastetaan päiväkodissa ihan riittämiin. Muistan itse, kun päiväkoti-iässä lauantaiaamupäivällä oli uimakoulu ja inhosin niin paljon lähteä sinne, aina jäi aamun lastenohjelmien katsominen kesken :D Inhoan edelleenkin, enkä harrasta mitään aikatauluihin ja kelloon sidottua. Omalle nyt vasta 1-vuotiaalleni en kyllä aio harrastuksia tuputtaa.
VastaaPoistaMusiikki ja liikunta ovat kouluaineitakin. Ja harrastusmahdollisuuksia niin monia muitakin.
PoistaMutta kamalinta olisi, jos löytäisi itsensä pakottamasta omaa lastaan harrastukseen.
Itse poden vieläkin oman kasarilapsuuteni harrastuskrapulaa siinä määrin, että mietin tosi pitkään, aloittaako viisivuotias mitään harrastetta. Lopulta päädyttiin lähellä sijaitsevaan luovaan tanssiin, se kuulosti sopivan epämuodolliselta ja oli myös kohtuullisen halpa. Muistan itse asiassa inhonneeni melkein kaikkia harrastuksiani itse, viikon paras hetki oli kun astui ulos Musiikkiopiston ovesta ja tiesi, että seuraavaan pianotuntiin on viikko.
VastaaPoistaMun äiti harrastaa vieläkin tätä "haaskaat lahjasi" -argumentointia, mitä pidän itse asiassa aika loukkaavana. Hän painosti taannoin minua liittymään Oopperan kuoroon (!!) vaikka en ihan oikeesti ole keskitasoa parempi laulaja. Jos joskus piirrän jotain, hän alkaa valitella, miksen piirrä useammin.
Mä muistan sen ahdistuksen hyvin, jonka viikoittainen musiikin teorian tunti musiikkiopistolla aiheutti. Ja hirveällä kiireellä läpi vedetyt viululäksyt juuri ennen soittotuntia. Onneksi sain rauhassa lopettaa soittamisen.
PoistaOn tosi hurjaa, miten ajan henki tuntuu olevan kaiken lapsen potentian hyödyntäminen ja jalostaminen huippuunsa, jotta lapsi pääsee siihen Oopperan kuoroon, josta on sitten hienoa kertoa kaikille. Tekee mieli asettua täysin tuon kentän ulkopuolelle.
Hei, tanssinopettajana voin kertoa, että lapsesi on valinnut aivan loistavan harastuksen! Tanssissahan yhdistyy niin moni asia: musiikkia monimuotoisena (opettajasta tietysti riippuen, itse laulatan jopa balettioppilaita, lapsista puhumattakaan, koska se auttaa sisäisen rytmin löytämisessä), rytmiikkaa, perusmotoriikkaa, luovuutta, itseilmaisua, matematiikkaa (muodot, tempo..) You name it! ;) Ja alle kouluikäiselle tosiaan 1 harrastus on minustakin ihan maksimi, etenkin jos käy hoidossa, mutta muutenkin. Parhaita on ne hetket kun vaan möllötetään.
VastaaPoistaFiksu tyttö! Tanssissa tosiaan yhdistyy moni hieno asia. Vähän pelkään baletin kovaa kuria ja ankaruutta kehoa kohtaan, mutta ehkäpä pienten kohdalla pelko ei ole vielä ajankohtainen.
Poista