torstai 21. kesäkuuta 2012

Valmis

Kääpiö kulkee tienvieriä pitkin ja käy katseellaan läpi pientareella kasvavia voikukkia yksi kerrallaan. "Nuo ei oo vielä valmiita." Keltaiset kukat jäävät poimimatta, mutta valkoiseksi haitulapalloksi kehittynyt kukka on lapsen maailmassa saavuttanut olennaisimman olomuotonsa. Silloin se on valmis ja sen voi puhaltaa. Tarkemmin ajateltuna voikukka onkin hienoimmillaan juuri sellaisena hauraana ja pehmoisena pallona.

En pystynyt muistamaan, milloin viimeksi olisin puhaltanut voikukan. Katselin yksin kävellessäni niitä samoja tien pientareita ja etsin valmista kukkaa. Ja siinä se oli, melkein liian hieno puhallettavaksi. Kyykistelin tien reunassa ja kääntelin palloaa niin kauan, että jokainen haitula oli irronnut. Muutamat tarttuivat kieleen, toiset kutittivat nenää ja silmiä. 




Myöhemmin lasten kanssa puistossa istahdin keinuun lepuuttamaan jalkojani. Heiluin hiljalleen, lisäsin vähän vauhtia, nojauduin pitkälle taakse keinun noustessa eteenpäin. Vauhti kasvoi ja tuntui jo vatsanpohjassakin. Hassu tunne, jonka tuntee nykyisin aika harvoin. Pitää keinua useammin, ajattelin.

Tänään minä olen valmis. Valmis lomalle. Laukkuja ei ole vielä pakattu, mutta tuntuu siltä, että kaikki tarvittava on jo mukana. Huomenna lähdetään.

9 kommenttia:

  1. Olipa hienoa tekstiä. Kiitos. Minä sanon: vielä vähän aikaa voit keinua, ota itse vauhtia, ei poimita nyt voikukkia, kun menee vaatteet likaisiksi. Apua. Ihan horroria. Nyt saa muuttua ääni kellossa.

    VastaaPoista
  2. Vastaukset
    1. Kiitos! Mä en muistanut, että voikukista jää kamalat tarat vaatteisiin. Ja nyt on kaikissa uusissa t-paidoissa ruskeita rinkuloita. Kyllähän se vituttaa. Tietääkö joku, lähteekö ne millä?

      Mulla on menossa koulutus vauhdin ottoon keinussa itse. Riuhdon lapsen jalkoja edestakas ja huudan eteentaakseeteentaakse. Ei riitä meikäläisen kärsivällisyys opetustyöhön, ei mitenkään, mutta eihän sitä vauhdin antoa vuositolkulla jaksa! Oppisi jo.

      Poista
  3. Ei osaa täälläkään esikoinen ottaa ite vauhtia - jätkä kuiteskin kohta jo viis vee. Argh.

    Marttojen sivuilta kopsattu tahranpoisto-ohje:

    Voikukka

    1. Hiero tuoreeseen tahraan nestemäistä pyykinpesuainetta, hankaa ja huuhtele haalealla vedellä. Toista käsittely tarpeen mukaan. Pese tekstiili lopuksi valkaisuaineellisella pyykinpesuaineella korkeimmassa hoito-ohjeen sallimassa pesulämpötilassa.
    2. Vanhaan tahraan voi kokeilla denaturoitua spriitä (mm. Sinol). Hiero tahraan nestemäistä pyykinpesuainetta ja huuhtele lopuksi haalealla vedellä ennen pesua. Kokeile ennen denaturoidun spriin käyttöä johonkin huomaamattomaan kohtaan, että tuote kestää käsittelyn.
    3. Jos kloorivalkaisu on sallittu, voit valkaista tekstiilin.

    Hyvää juhannusta & lomaa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkeistä! Täytyy testata.

      Ja kiitos samoin!

      Poista
  4. Minä luotan tahranpoistossa sappisaippuaan - sillä on lähtenyt tähän mennessä kaikki mihin oon keksinyt kokeilla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tästä mä en ole kuullutkaan! Täytyy etsiä käsiin, kun päästään mökiltä ihmisten ilmoille.

      Poista
  5. minä olen yrittänyt opettaa taaperoa puhaltamaan noita höytyviä. Ei ole oppinut.

    Joka lenkillä (istuu vaunuissa) minä ängen ties mitä kukkaa käteen, mutta eipä ole tahrannut vielä vaatteitaan kovin kummoisesti edes voikukkaan. Mistä lie johtuu, erilaisia voikukkia täällä päin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 3-vuotias saa suhrattua voikukkakimpulla paitansa kyllä ihan kiitettävästi. Tai sitten teillä päin on parempia voikukkia.

      Poista