torstai 14. kesäkuuta 2012

Kuka ja miten

Olen pohtinut, haluaisinko muuttua. Tunne sanoo, että sä et oo sellanen, mutta järki sanoo, että ehkä se voisi helpottaa asioita. Jos alkaisin järjestelmälliseksi, edes ihan pieneksi hetkeksi. Jos alkaisin ennakoida tulevaa ja hoitaisin asiat ajoissa. Jos olisin iltaisin vähän aikaa kaukaa viisas, eivät aamut ehkä olisi niin kaoottisia. Tai oikeastaan kyse on vain yhdestä tunnista, mutta se yksi tunti on ihan kamala.

Minun päiväni kamalin tunti ajoittuu klo 9-10 välille. Silloin lapset ovat syöneet aamupalan ja pukeneet vaatteet päälleen. Kohta lähdetään puistoon. Ensiksi olisi saatava omat vaatteet päälle ja laukku pakatuksi puistolounaalle ja uimahommiin. Noihin aikoihin lapset alkavat riidellä keskenään vielä vähän enemmän. Repivät leluja toistensa käsistä, kirkuvat ja läpsivät toisiaan. Minä tiukkaan, että olkaa nyt kunnolla, että saan hommat hoidettua. Joku roikkuu jalassani keittiössä, kun pakkaan eväitä. Hän haluaa syödä ne, vaikka ei ole ruoka-aika ja raivostuu, kun eväitä ei tipu. Minä haalin kasaan uimavehkeitä ja aurinkorasvoja ja selvittelen jälleen puhjennutta sisarusriitaa. Uhkailen ja hermostun. Kuiskaan jääkaappiin vittuvittuvittuvittu.





Ja sitten eilen aloin ajatella. Jos mä pakkaisin kaikki uimakamat jo illalla, täyttäisin maitopullot valmiiksi jääkaappiin, keräisin lautaset ja mukit pussiin valmiiksi, mun ei täytyisi hermoilla joka aamu. Ensimmäinen asia, joka tuon ajatuksen jälkeen tuli mieleen oli Apua. Miten kauhistuttavan aikuista. Käytin pitkän tovin sen miettimiseen, että minä en ole se ihminen, joka toimii noin järkevästi. Minä olen se ihminen, joka ei koskaan jaksa viedä likaisia astioita suoraan tiskikoneeseen. Unohtelen puolinaisia kahvikuppeja ympäri asuntoa ja säilytän tärkeitä papereita rutussa laukun pohjalla. Tuollainen ennakointi olisi ihan liian kotiäitimäistä minun luonnolleni. Sitten siirryin pohtimaan, kuinka tyhmä täytyy ihmisen olla, että kieltäytyy ratkaisusta sen löydettyään.

Ja sitten lasten mentyä nukkumaan, pakkasin puistolaukkua vähän siinä sivussa. Melkein en edes itse huomannut. Siirsin soppalautaset tiskikoneesta suoraan ruokailuvälinepussiin ja viikkasin kuivuneet uimapuvut takaisin kassiin. Hyvin aikuista ja järkevää. Sellainenko minä nykyään olen?

26 kommenttia:

  1. Oi, tuo kuvaus on niin minua. Sympatiat sinne noista aamulähdöistä. Jääkaappi on kuullut täälläkin osansa ja vessanpönttö ja lavuaari myös. Ehkä tuo aikuismainen valmistautuminen voisi täälläkin olla päivän sana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta välillä se aikuisena oleminen on vaan niin kamalan tylsää. :)

      Poista
  2. Tarina vaatii sen, oliko tästä kotiäiti-intoilusta mitään hyötyä seuraavana aamuna :D?
    Minä olen taas juuri sellainen järjestelijä ja ärsyttää huolella jos joku jättää tekemättä ne järjestelmällisyydet, mitkä ollaan huolella valikoitu! Paitsi itse, itse saan jättää kahvimukit pöydälle, köhöm.
    Ja taitaa olla niin, että vaikka ne kassit on pakattunut huolella niin joskus löytyy jotain muuta hiusten repimistä tilalle. Siirtymät ovat melkoisia suicide missioneja välillä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy myöntää, että oli siitä vähän hyötyä. Ei palanut pinna yhtään niin pahasti, vaikka kyllä nuo lapset riitelee keskenään oli laukun pakkausaste mikä tahansa. Pystyin siis ilolla keskittymään siihen "ei saa ottaa kädestä" ja "ei saa lyödä toista" jankkaamiseen.

      Poista
  3. Kuin minä! Mua oikein pelottaa, miten käy kun poika aloittaa perhepäivähoidon syksyllä ja aamulla pitäis muistaa ottaa kaikki kamat ja se poika kans ja lähteä kauheella kiireellä.....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niinpä. Nyt kun ei ole mitään tiukkaa aikataulua edes, että pitäisi ehtiä johonkin tiettyyn kellonaikaan ulos ovesta. Pelottaa jo valmiiksi töihin palaaminen.

      Poista
  4. Minä olen samanlainen kuin Bleue, ainakin tuon kommentin perusteella :D Joskus toivoisin että voisin vähän vähemmän organisoida, vähän vähemmän stressata, vähän enemmän nostaa jalat ylös ja antaa olla. Viime aikoina olen kehittynyt tuossa, kiitos tämän raskauden(kin). Se kultainen keskitie! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina välillä haluaisin olla niinkuin teidänlaiset ihmiset, mutta olen liian laiska ryhtymään toimeen. Eli sitä keskitietä etsiessä. :)

      Poista
  5. Kuullostaa tutulta. Minä aloitin tuon laittamalla kahvinkeittimeen veden ja purut illalla valmiiksi. Sen pidemmälle en olekaan vielä päässyt:D

    VastaaPoista
  6. Juuri näin, toisaalta "vapaus" on luovuutta ja lapsen henkinen kasvu/kasvatus vaativat luovuuden sallivaa ilmapiiriä! Tiedänpä perheen jossa kaikki oli aina hujanhajan ja aikataulut heittivät häränpyllyä. Mutta, lapset otettiin aina syliin, kyseltiin kuulumiset eikä minkään tekeminen ollut varsinaisesti väärin. Lapsista tuli sitten aikansa parhaita; huippuneurologi, kieltentutkija ja maailmalla mainett luonut arkkitehti. Että eiköhän lopeteta stressaaminen?! ;)

    Ihanat housut muuten, mitkä, mistä??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ehdottomasti haluan välittää lapsille sen ilmapiirin, että ei asiat ole niin justiinsa. Toisaalta lapset on myös erilaisia ja toiset tarvitsevat säännöllisen aikataulun kun toisille lapsille sillä ei ole niin väliä.

      Mä olen hyväksynyt sen, että musta ei ikinä tule sitä iki-kärsivällistä äitiä, joka aina keskeyttää hommansa kuunnellakseen lapsia. Mutta olisihan sellainen varmasti tosi ihanaa.

      Housut on Bubbleroomista. Materiaali on vähän halvan oloista, mutta ajattelin piirtää housuista kaavat ja ommella paremmasta kankaasta ne täydelliset kesähousut.

      Poista
  7. Minä haluaisin olla aina ajoissa, suuttumatta, unohtelematta, räjähtelemättä ja hosumatta. Mutta en viitsi (!) tehdä juuri noita luettelemiasi etukäteisvalmisteluja ja aliarvioin aina lähtöön/matkantekoon tarvittavan ajan. Voi vittu, oma moka.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No niin mäkin! Mutta kun ei vaan jaksa skarpata! Saa nähdä, kuinka monta iltaa jaksan tätä laukun kanssa päsmäröintiä.

      Poista
  8. Oon itse raivostuttavan boheemi sika, jonka jäljiltä jää erityisesti kotiintulotilanteissa kenkiä, myssyjä, hiekkaa, kauppakassit ja avaimet jne jne levälleen, kun en jaksa skarpata ja liiruan koneelle saatuani lapset mitenkuten riisuttua ulkovaatteista. Puolen tunnin päästä sit ihmettelen, miten kauhea läävä koti onkaan ja siivoan hiki päässä. Nää on mun hankalimpia hetkiä päivässä.

    Koska oon myös aamu-uninen ja äreä, oon jo vuosia sitten omaksunut (ainakin hyvinä iltoina) sellaisen metodin, että laitan kaiken seuraavaa päivää varten valmiiksi, espressopannusta alkaen. Jos neuroottinen olo iskee, saatan jopa voidella ykkösen leivät valmiiksi jääkaappiin. Tämä siksi, että olen aamulla tosiaan ihan mörkö ja etenkin ennen kahvia tekis vaan mieli leipoa kaikkia lättyyn. Ja sehän ei oikein kahden lapsen aamurutiineista huolehtivalle ihmiselle sovi, sellainen meininki :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina välillä pohdin, että pitäisikö alkaa opettaa lapsille, että vaatteet täytyisi eteisessä laittaa jonnekin omille paikoilleen. Osaisivat sitten kyläpaikoissa olla ihmisiksi. Projekti on vielä suunnitteluasteella.

      Mulla on sama tilanne ennen sitä ensimmäistä kahviannosta. Musta ei aamutuimaan ole kamalasti juttuseuraa kroonista puheripulia sairastavalle 3-vuotiaalle.

      Poista
  9. Todellakin pitäis opetella olemaan aikuinen ja tylsä, jos sillä saisi tehtyä aamujen lähdöistä vähän smuutimpia. Yleensä havahdun siinä vaiheessa, kun bussin lähtöön on kymmenen minuuttia, ja sitten kiireessä hosun jotain vaatetta niskoihin ja yritän muistaa edes lompakon tai avaimet. Aina jotain unohtuu, tänään se ei ollut aurinkorasva vaan vesipullot. Helpottaisi kummasti, kun laukun pakkaisi illalla ja laittaisi vaatteetkin tarjolle. Eikä meilläkään siis oikeasti ole kiire mihinkään...

    Onpa muuten säpäkän näköinen kotifrouva tuossa kuvassa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aloitin tän mun ryhtiliikkeen tekemällä jääkaapin oveen muistilistan. Siitä voi aamuhomeessa tankata, mitä täytyy muistaa.

      No se säpäkkähän olen minä! Lapset tappelivat viereisessä huoneessa vieterin päässä roikkuvasta puulinnusta ja tämä frouva vaan peilaili.

      Poista
  10. Se on juuri näin. Ei huonoja tapoja kannata enää vanhana muuttaa. Sitä paitsi, kuka halauaisi että elämä olisi helppoa ja mukavaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Periaatteessahan voisi vaivaa näkemällä muuttaa itsensä ihan kokonaan. Mutta eihän sitä halua muuttaa itseään, ei edes niitä huonoja puolia.

      Ja sitäpaitsi täydellisyys ei ole mielenkiintoista.

      Poista
  11. Mietin vaan, et jos na skidit oppii vähän järjestystä yms. lapsena niin ehkä ne ei oo ihan niin haluttomia sohvalla makaavia vetelyksiä sit teininä. Vaan eihän sitäkään tiiä. Anyways, laita laukku puolivalmiiks, joka toinen ilta, silloin on joka toinen ilta "vapaa"! Jos on kiire aamu tioedossa niin, mä kans laitan puurohiutaleet kattilaan ja purut kahvikoneeseen, koska ärsyttävintä on mällätä jotkut kahvinpurut tärisevistä käsistä lattialle kun pitäis jo olla ovella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä tuo meidän vanhempi lapsi laitetaan siivoamaan silloin, kun me muutkin siivotaan, joten siinä mielessä ei se pääse laiskistumaan. Täytyy oikein kehaista, että kun joku päivä sitten hain kääpiötä kaverinsa luota leikkimästä, totesi kaverin äiti, että kääpiö on omatoimisin 3-vuotias, jonka koskaan on tavannut. Laiskan äidin lapset opettelevat tekemään paljon asioita itse! :D

      Poista
    2. No toi on kylla niiin totta! Mekin annetaan taaperolle aina tavaroita vietavaksi eri paikkoihin, roskia roskikseen, kippoja keittion kaappeihin, likaisia pyykkeja koriin, vaatteita kaappiin jne. Uskomattoman paljon se osaa jo!

      Poista
    3. Näin on. Lapset oppii vaikka mitä, kun äiti ei vaan jaksa. :)

      Poista
  12. Kuulosti niin tutulta tuo sinun selostuksesi. Meillä kävi vielä kaiken lisäksi niin, että kun aloitin työt ja aamuvuorot jäi miehelle, sekään ei osaa olla niin järkevä, että katsoisi kaiken valmiiksi. Sitten tulee töihin niitä puheluita "missä *%€&€% on lasten vaatteet". Mies keksi ongelmaan saman ratkaisun kuin sinäkin. Auttaa jos äiti katsoo edellisenä iltana kaikki tarvikkeet valmiiksi. Muahahahaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla kävisi varmaan niin, että olisin töissä joka aamu "tiimipalaverissa" enkä pääsisi mitenkään vastaamaan niihin miehen puheluihin.

      Poista