tiistai 4. lokakuuta 2011

Peukalon kirous

Kääpiöllä on alkamassa kyselyikä. -"Miksi" kysyn myös minä. Minä jankkaan päivästä toiseen hänelle samoja asioita. Ei saa potkia siskoa, älä heittele tavaroita, odota vähän, ei saa läpsiä siskoa, kuunteletko yhtään mitä mä sulle puhun, ei saa repiä siskon kädestä. Nyt pitää vielä vastailla kaiken maailman kysymyksiin. -Miksi kirjastossa on kirjoja? -Miksi on ruokaa? Minä haluaisin kysyä, kuinka kauan tämä kestää.

Minulla itselläni on pyörinyt mielessä myös muutama muu kysymys. -Keitä ovat ne keski-ikäiset urpot, joiden täytyy tunkea Ikeassa hissiin nousemaan se yksi vaivainen kerros ja viedä tila lasten kärryiltä? Ja sitten vielä huokailla närkästyneenä, jos joku erehtyy pyytämään siirtymään vähän sivummalle, että joku muukin mahtuisi samaan hissiin matkustamaan.


Lisäksi olen pohtinut seuraavaa: -Miten on mahdollista, että on ilmeisesti mahdotonta valmistaa sellaisia rukkasia, joissa pienen lapsen peukalo pysyisi siellä peukalo-osastossa? Tai jos nyt edes saisi sen peukalon sinne omaan lokeroonsa. Se on valehtelematta yksi minun elämäni vaikeimmista asioista.

11 kommenttia:

  1. "Keitä ovat ne keski-ikäiset urpot, joiden täytyy tunkea Ikeassa hissiin nousemaan se yksi vaivainen kerros ja viedä tila lasten kärryiltä?" Voi kyllä! Hyötyliikunta olisi oiva sana tähän väliin (varsinkin jos henkilö näyttää hyväkuntoiselta ja muutenkin skarpilta..)

    VastaaPoista
  2. Hissiin kuulumattomat urpot saa kyllä päivän kuin päivän pilalle! Täällä meilläpäin stressikäyrän saa nousemaan, kun lähtee vaunujen kanssa Sokokselle, jossa hissit toimii muutenkin miten sattuu ja täyttyvät sitten niistä matameista, jotka ei voi esim käyttää RULLAportaita. Nyt sinne tosin rakennettiin uusi hissi, jota urpoilijat ei vielä ole täysin löytäneet.. On myös rasittavaa, kun ne vetreät vetelehtijät puskee hissiin samalla kun itse on tulossa sieltä kärryjen kanssa ulos. Ettei se hissi vaan ehdi lähteä! No ei kai, kun MÄ olen siinä oviaukossa ja yritän ähkiä itseäni ja lastani kahden sentin rakosesta pihalle. Graah.

    Ugh! :D

    "Miksi kirjastossa on kirjoja" on kyllä aika pysäyttävä. Koska ilman niitä se olis pelkkä "sto"?

    VastaaPoista
  3. Reimalla on vetoketjulliset hanskoja, jotka on aivan mahtavat tuohon peukalopuuhailuun. En miettinyt kahdesti, kun nämä vetoketjulliset toppahanskaversiot tulivat tänään ostoksilla vastaan. Jokainen pukija (ja varsinkin puettava) on kiittänyt tätä keksintöä :D .

    VastaaPoista
  4. Raparperityttö: Tälle pariskunnalle se parikymmentä askelmaa oli liikaa. Ja sitten jaksavat vielä loukkaantua niille, joiden on pakko käyttää sitä fucking hissiä.

    ONIA: Ja sitten on vielä ne, joiden pitää päästä ensimmäisenä ulos siitä hissistä tai bussista ja yrittävät suurin piirtein vaikka kiivetä niiden vaunujen yli ihan vaan varmistaakseen, että niiden rattaiden työntäjälle tulee sellainen olo, että on taas tiellä.

    Olen yrittänyt keksiä noihin kysymyksiin vastausta, joka tappaisi kaikki jatkokysymykset. Mahdotonta. Miksi ihmiset haluavat lainata kirjoja? Miksi haluavat lukea kirjoja? Miksi haluavat tietää, mitä siinä kirjassa sanotaan? Huoh.

    bleue: Tossa kasassa on yhdet vetoketjulliset Reiman hanskat, mutta vauvalle nekin on hankalat. Avauduin tänään asiasta Jesper Juniorin myyjälle. Ihmeteltiin yhdessä, miten on mahdollista, että vetskarit ilmestyivät rukkasiin vasta pari vuotta sitten. Ja miksi niitä vieläkin valmistetaan ilman vetskaria?

    VastaaPoista
  5. Hanskahelvetti taas täällä... Jos ne peukalot saa sinne hanskoihin, niin sitten käy niin että se samperin vuori lähtee sieltä kävelemään ja sitä on lähes mahdoton tunkea sinne takaisin.

    Meillä on myös tuo miksi- mitä -kausi. Tuskastuttavaa. "Käydään kaupassa. Missä kaupassa? No maalikaupassa. Mitä äiti ostaa? Maalia. Mitä maalia? No seinämaalia sinne olohuoneeseen. Missä kauppa on? Järvenpäässä. Missä Järvenpää on? Keravan vieressä. Mikä kerava on? No se on paikka. Katoppa kun tuolla on hieno traktori. Missä traktori asuu..." Ei sitten onnistunut sekään harhautusyritys...

    VastaaPoista
  6. Entäs Peukalopotti-hanskat? Ainakin nimi vaikuttaa lupaavalta :D Niissä ei ole vetoketjua, mutta musta sitä ei tarvikaan, jos hanskan saa venytettyä auki sinne kämmenosaan saakka.

    VastaaPoista
  7. Olen iloinen, ettei kakkonen osaa vielä repiä hanskoja itse pois. Niitä taisteluita minulla ei ole ollut yhtään ikävä.

    Mun on vielä hyvin vaikea suhtautua tuohon kysymystulvaan. Välillä tuntuu, että lapsi kyselee ihan ärsyttääkseen. Ja sitten se kyselee asioita, jotka se ihan hyvin tietää itsekin. Ja sitten on vielä nämä "Miksi kiviä on" tyyppiset kysymykset, joihin ei oikein osaa vastata. Kamalaa.

    Anonyymi: Täytyi oikein googlettaa, kun en ollut noista hanskoista kuullutkaan. Paras nimi ikinä. :D Jotenkin epäilyttää, että voiko ilman vetskaria oleva hanska oikeasti olla helppo pukea. Niin siinä mainostekstissä kyllä lupaillaan. Täytyisi päästä jonnekin hypistelemään ja koepukemaan

    VastaaPoista
  8. Mä odotan tota kyselykautta innolla, mutta ehkä siksi että siitä ei ole vielä kokemusta :) Musta olisi hauska päästä pohtimaan syntyjä syviä taaperon kanssa. Just noita miksi on kiviä -kyssäreitä olisi hauska pohdiskella. Luulen että kysyisin lapselta takaisin! Sitten kuuntelisin hauskoja vastauksia. :D Joo, mutta tämä kommentti siis täysin ilman omakohtaisia kokemuksia. Varaan oikeuden muuttaa mielipidettä parin vuoden päästä...

    Mitä se nassikka sanoo jos sanot ettet tiedä?

    VastaaPoista
  9. Aina välillä muodostuu sellaisia kiiltokuvamaisia hetkiä, kun pohditaan jotakin asiaa ja sitten lapsi sanoo jotakin osuvaa ja nauretaan ja on tosi ihanaa. Ja sitten välillä se on vaan sitä puuduttavaa itsestäänselvyyksien tenttaamista päivästä toiseen. Mikä tuo on? Peruna. Mitä sillä tehdään? Laitetaan ruokaa. Mikä tuo on? Kattila. Mitä sillä tehdään? Miksi? Miksi? Miksi? Omat hermot ei aina riitä.

    Monesti sanon, että en tiedä. Lapsi ei voi sellaista konseptia ainakaan meillä käsittää. Kysymys siirtyy sitten usein repeatille. Sitä sitten jankataan yhä uudestaan ja uudestaan. Ja sitten rupeaa oma äänenpaino vähän tiukentumaan ja sitten täytyy yrittää luikerrella tilanteesta karkuun. Välillä teeskentelen, että en kuule kysymystä. Mutta silloinkin alkaa se kysymyksen taukoamaton toistaminen. Eli välillä ihan hauskaa ja välillä sitten taas ei ollenkaan.

    VastaaPoista
  10. No juu, toi jankkaaminen varmasti vie hermot keneltä vaan. Mielenkiintoista, että en tiedä vastaus ei mene jakeluun :) Ainakin sillä on on loputon usko sun tietoihin :)

    VastaaPoista
  11. Vähän niin kuin äidillä itselläänkin aika-ajoin. :D

    VastaaPoista