perjantai 6. maaliskuuta 2015

Meta-analyysi sinisen välikausitakin merkityksestä lapsen sukupuolen ilmentämisen kontekstissa

Empiirisen ja täysin subjektiivisesti kerätyn tutkimusaineistoni perusteella, olen muodostanut seuraavan käsitteen:

prinsessavaihe (engl. princess phase). 1. Tyypillisesti 3-5 -ikävuoden välille ajoittuva tyttölapsen kehityskausi, jonka aikana lapsi vaatii vaatetuksensa väriksi vaaleanpunaista.
2. Lapsi haluaa pukeutua ennen kaikkea hameisiin ja mekkoihin. Kimalle ja helman liehuvuus lasketaan eduksi. 3. Saattaa ilmetä myös kiinnostuksena keijuihin ja merenneitoihin.

Nostan käden pystyyn. -Minä olin se äiti, joka ajatteli, että ei aio ostaa lapselleen vaaleanpunaisia vaatteita. Joitakin vuosia myöhemmin tajusin, että lapsi on erillinen yksilö, eikä hänen tehtävänsä ole toimia minun vaatetmieltymysteni toteutuskanavana. Aloin ostaa lapselle vaatteita, jotka olivat omasta mielestäni rumia. Kaikki käy, kunhan se on pinkkiä, oli ohjenuorani. Totesin, että 35-vuotiaalla naisella ja alle kouluikäisellä lapsella on muutenkin hyvin erilainen estetiikan ja kauneuden taju, jostain kumman syystä. Opettelin hyväksymään tämän tosiasian ja jatkan opettelua edelleen.


Talven kynnyksellä kolusin internetin haalarikauppoja. Olin valinnut kirkkaan pinkin puvun, jota esittelin esikoiselle. -Ihan kiva, mutta voisiko se olla jonkun muun värinen? Niinku oranssi tai jotain. Olin hämmentynyt ja palasin internettiin. -Nytkö se vaihe jo loppui? Seuraavaksi hämmennyin oranssin värin asemasta sukupuolten pelikentällä. Menenkö tyttöjen vai poikien osastolle? Onko oranssi poikien väri?

Välikausitakin väriksi esikoinen toivoi sinistä, ja sellainen hankittiin. Julistan prinsessavaiheen päättyneeksi. Lapsi ei suostu pukeutumaan mekkoon tai hameeseen edes juhlapäivinä. Onneksi perheessä on vielä yksi nuorempi kruununperillinen, sillä jotenkin jo ehdin tottua siihen, että pinkinkin värin kohdalla pätee lähes kaikilla elämän osa-alueilla pätevä sääntö: Parempi överit kuin vajarit.

10 kommenttia:

  1. Meillä molemmat lapset rakastaa kaikkea kimaltavaa, kiiltävää, koruja ym. Toisen lempiväri on vaihtelevasti pienestä asti ollut pinkki, toisen ihan aina oranssi. Sen väriset hammasharjat toivoivat juuri. Ja molemmat poikia. Uskoisin, että viehtymys kaikkeen glitterhörhöön voi ilmetä sukupuolesta riippumatta jos sitä ei torpata. Kyllähän kaikki kiiltävä ON hienoa. Mulla on kyllä vielä opittavaa lasten vaatemaun kunnioittamisesta. Toisen lapsen mielestä moni paita on "ihan ruma". Tiedän tämän olevan hyvin pientä, odotan kauhulla sitä aikaa kun mikään mun mielestä kiva ei kelpaa. Sormet ristissä ja sillee.

    Kiva kun oot takasin, oon lukenut juttujasi piiiitkään, kommentoinut ehkä kerran. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, kaikki saa olla kimalleharakoita ja tykätä juuri siitä, mistä haluaa. Mua aina raivostuttaa sukupuolinormatiiviset taivastelut siitä, milloin tyttö on jotenkin "poikamainen" tai päin vastoin. Että pitääkö se tyttöys typistää johonkin kapeaan kaavaan, joka ei siihen tyttöön sovi ollenkaan.

      Me olemme todenneet, että jos sillä, että lapset saavat valita mieluisansa vaatteet kaupasta, säästetään aamuiset vaatetappelut, niin menköön. Juuri mikään, mikä minun silmää miellyttää, ei kelpaa lapsille. Mutta se on mun ongelma, ei heidän. :D

      Poista
    2. Ja lapsi niitä silmiä särkeviä vaatteita pitää päiväkodissa, ihan sama ;) ei satu omiin silmiin kun ei näe niitä-kotona se on aina alasti kuitenkin. Päiväkotiin saa myös pukea kaikki juhlamekotkin jos siltä tuntui, alkuun ne tädit vähän oudoksu, sitten sanoin että pesukone kyllä pesee ne.

      Poista
  2. Överit on jeees. 4v tyttö pukee välillä itkien pinkin haalarin, kun sininen on pesussa . Ilmoitti haluavansa sinisen tai punaisen kevättakin, siniset tai keltaiset kumpparit. Saa siis arvata, mitä väriä isosiskon peruja olevat jemmatakit on-violettia, pinkkiä.. pukee kyllä mekkoja ja hameita ihan itse päälleen, mutta ulkovaatteissa ei pinkki uppoa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mäkin jännityksellä odottelen, miten isosiskon värikokeilut uppoavat pikkusiskolle parin vuoden päästä.

      Poista
    2. No mutta hei, meidän nelonen on 99% poika. Säästän sille mm sinisen haalarin ja sen vktakin mihin laps päätyy, ja ostan innolla vaikka raidallisen molon ;)

      Poista
  3. Mä niin hämmennyin, kun talven korvilla meidän poikatytöstä yhtäkkiä (yön yli, tuntui musta) muuttui pinkkimaanikoksi. Jo 1-vuotiaasta asti tytön lempiväri oli sininen, ja nyt yhtäkkiä koko vaatekaappi oli yök. Saatika ne (siniset ja turkoosit) vaatteet, joita olin ehtinyt jo hamstrata koon isompana varastoon. Jaiks... Huojentavaa kuulla, että tämäkin kuitenkin loppuu aikanaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsen mielen liikkeet ovat hyvin ennustamattomia. :D

      Poista
  4. Toistaseks yks äitiyteni hankalimpia hetkiä oli tossa, kun 3,5-vuotias jäpikkä oli alottamassa päiväkotia ja halus sinne pinkit kokovartalokurahousut. Olen hyvin hyvin salliva kaikkien värien, keijunsiipien, kynsilakkojen ja saparoiden kanssa, ja vanhaan hoitopaikkaan olisi ne kurikset satavarmasti saanutkin. Mutta uusi, vieras päiväkoti, haluanko että lapsi ehdoin tahdoin kerjää verta nenästään pinkkeine kuriksineen? Onko lapset edes niin julmia kuin kuvittelen niiden olevan? Miten sanon asian ilman että alleviivaan maailman olevan noin urpo ja ehdoton, kun just se on se mitä en halua opettaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olisin varmaankin ostanut ne pinkit. Jos niistä tulisi lapsen mielestä jotain hankaluutta, voihan ne sitten vaihtaa, jos lapsi toivoo.

      Mutta välillä lapset yllättää, ja toisaalta urpoja riittää varmasti joka paikkaan.... Emmätiiä.

      Poista