Vaivan palkka

Imetyksen jälkeisissä tunnelmissa alkuvuodesta, suunnittelin silppuavani saksilla pieniksi palasiksi kaiken edellä mainittuun ruokintametodiin liittyvän tarpeiston. -Niin voitonriemuinen olin urakan päättymisestä. Liivit oli niin käytetty. Paidat oli niin nähty. Maltoin kuitenkin mieleni saksien kanssa. Nopealla huuto.net vilkaisulla tajusin, että jotkut maksaisivat omistamistani vermeistä rahaa. Ja niinhän ne jotkut sitten tekivät. Nettoamillani rahoilla ostin itselleni kävely kengät. En kävelykenkiä, vaan kävely kengät. Minut vakuutettiin siitä, että kaikilla juoksulenkkareilla ei voikaan juosta ja se on minusta edelleenkin outoa.

Kävelyyn tarkoitettujen lenkkareiden valikoimaa läpikäydessäni tajusin, ettei kävely ole lajeista trendikkäin. Juoksulenkkarit jalassa olisin tepastellut paremmillakin poluilla. Lähes kaikkien kävelylenkkarien pariksi olisin voinut hakea Tarjoustalosta tuulipuvun ja Prismasta kävelysauvat. -Ja koska olen pinnallinen kusipää, en tietenkään voi tehdä kävelylenkkejäni rumissa lenkkareissa -saatika sitten sauvojen kanssa. Se olisi noloa.

Onneksi löysin edes yhdet ihan kivat lenkkarit -trendikkäästi Ellokselta. Jos joku on sitä mieltä, että limen vihreä väri on niin passé, siihen minä totean että pah. Sattuivat myöskin olemaan halvimmat löytämäni kävelylenkkarit. Ja sehän noin yleisesti ottaen tarkoittaa, että todella hyvät kengät. Totuus tässä kenkäasiassa kuitenkin on se, että olen tuuriliikkuja ja en todellakaan laita sataa euroa kenkiin, joilla on vaara unohtua muutamassa kuukaudessa jonnekin varaston perukoille.

Toistaiseksi kävelylenkit maistuvat. Pidennän kääpiön kerhostahakureissua tai luikin iltasella avaamaan ajatuksiani uhma- ja raivovapaalle alueelle. Jos vaikka ne imetyksellä menetetyt kilot pysyisivät poissa. Tämä olisi nyt ainakin se alustava suunnitelma, säävarauksella.