Jos tuntee tarpeen saada vuorokauteen lisää tunteja, kannattaa alkaa herätä ennen kello kuutta aamuisin -parhaimmillaan klo 4.15. Päivästä tulee silloin piiiitkä. Kun muut vasta heräilevät kahdeksan maissa, me varhaisherännäiset olemme muita jo askeleen edellä. Tämä on nyt sitten sitä ironiaa, koska en ole juuri mistään asiasta niin katkera, kuin siitä, että aamu-unisimpien ihmisten perheeseen syntyy kaksi vähäunista aamuvirkkua -tarkoituksenaan repiä riekaleiksi vanhempiensa psyyke.
Koska olen kaikkea muuta kuin aamuihminen, olen löytänyt itsestäni aivan uusia puolia aamun hämärinä tunteina. Tiesittekö, että reipas äiti voi aloittaa lounaan valmistamisen kello kuudelta aamulla? Oletteko koskaan hillonneet ennen auringon nousua?
Lapsella on kädessään ruuvimeisseli ja hän on tyytyväinen.
Minun periaatteeni on, että mitä vähemmän joudun olemaan tekemisissä lasteni kanssa aamuisin, sen parempi. Lapset tuntuvat kuitenkin, tästä huolimatta, hakeutuvan aamuisin seuraani. He eivät siedä sitä, että luen lehteä. Kutimet vetävät lapsia puoleensa -repimään puikkoja ja sotkemaan lankakerää. Tietokoneen avaaminen liimaa lapsen kiinni reiteeni.
Ratkaisu aamun pitkiin tunteihin on pysyä liikkeessä. Liike hämmentää lapsen ja saa hänet parhaassa tapauksessa vetääntymään syrjemmälle seuraamaan tilannetta. Tappaakseni aikaa ja karkoittaakseni tietoisuuden päälle vyöryvästä väsymyksestä -minä siis puuhastelen. Minä siivoan keittiötä, teen makaronilaatikkoa, valmistan aprikoosihilloa ja hion maalausprojektiksi hankkimaani naulakkoa. Toisinaan taas makaan sohvalla silmät puolitangossa ja odotan kuolemaa tai oikeastaan kuopuksen ensimmäisiä päiväunia.
Onneksi aamut muuttuvat hiljalleen valoisammiksi. Onneksi joka toinen aamu mies herää lasten kanssa. Ja ennen kaikkea: Onneksi rajoittamalla 1-vuotiaan päiväunia yhteensä kahteen ja puoleen tuntiin (Kiitos MsH) vuorokaudessa, voi lapsi muutamien päivien väsytysprojektin jälkeen nukkua jopa yli kuuteen aamulla. Valoa näkyy tunnelin päässä.
Tää nyt on varmaan taas näitä, mitä olette jo ehtineet kokeilla...
VastaaPoistaMutta mihin aikaa lapsi menee illalla nukkumaan? Pystyykö sitä venyttämään? Kaverin lapsi menee jo seitsemältä, ja herääkin sitten tosi aikaisin, kai joskus kuudelta kai viimeistään. Meillä mukula menee 9-10 ja nukkuu seitsemään tai kahdeksaan. Mutta tähän liittyy se, että lasten päikkärirytmit ovat myös ihan erilaiset. Kaverin lapsi nukahtaa ihan viimeistään kl 12, eikä nuku kuin ehkä tunnin. Meillä taas nukahdetaan vasta klo 13 ja siitä vedetään parhaimmillaan neljään... Mutta neljältä herätän viimeistään, sillä muuten illalla kukutaan taas. Eli olen huomannut, että tää lasten unirytmien säätö on kellopelin tarkkaa työtä...
Kasilta menee lapset nukkumaan. Jos pitäisi valita, että lapset menee 9-10 maissa nukkumaan ja heräävät kasilta tai sitten tämä meidän toivottavasti nyt saavuttama klo 20-6 taukoamattomat unet, niin valitsen kyllä tämän nykytilan. Itse menen kymmenen maissa nukkumaan ja haluan, että iltaisin on vähän aikaa ilman lapsia, kun päivällä sitä aikaa ei ole ollenkaan. Luovun siis mieluummin yöunista kuin omasta ajasta :)
VastaaPoistaMutta tarkkaa tämä unirytmin säätely kyllä on. Esikoisenkin päiväunia on täytynyt rajata tosi reilusti, että on saatu se nukkumaan joskus seitsemäänkin. Tästä on lapsentahtisuus todella todella kaukana.
:D Ai, että osaat kirjoittaa nasevasti, naurattaa vaikka vähän itkettääkin tuo mielikuva valmiiksi jos se taas on kohta omaa arkea.
VastaaPoistaMinä aloin kanssa rajaamaan päikkärien pituutta jossakin vaiheessa, kun ne aamut alkoivat vuosikkaan kanssa vielä klo 5. Kun meidän tapaus nukkuisi vieläkin varmasti 3 t päikkiä jos vaan se ilo suotaisiin ja sitten kiukuttelisi seuraavan 1-2 t uniärtymystään. Niinpä hiljalleen herättely "elämänääniin" on ollut ihan hyvä idea ja uni kestää aamulla 6-7 asti. 7:n aamut on sitten PK:n kanssa ihan sairaan luksusta ja elämä hymyilee.
Teen muuten samaa aamut, eli puuhailen jos se on aikainen (=ärsytysaamu). Mistä muuten johtuu, että se p***a on heti siellä vaipassa, kun istahdan alas juomaan kupillisen kahvia?
Meillä esikoiseen ei tehoa mikää normaali elämän ääni. Kiskon sen väkisin ylös sängystä tunnin päikkäreiden jälkeen.
PoistaKakka on ilkeä.
Aivan hillitön postaus arkielämän raadollisuudesta ja mitä mahtavia kommentteja kanssaäideiltä :) Todellista luksusta tuo, että mies voi kukkua joka toisena aamuna. Meillä ei mahiksia moiseen, mutta saan mä sentään sunnuntaisin nukkua. On sekin jo, ööööööh, paljon. XD
VastaaPoistaOlen kiitollinen tästä miehestä. Itse en jaksaisi pelkän sunnuntain voimin. Tsemppiä sinne!
PoistaMeillä neljä ensimmäistä poikasta harrasti vuosikaudet tuota 20-06 yöunia, ja tunnistan erittäin hyvin kuvaamasi aamuhelvetin. ;) Nyt kuitenkin isommat tajuaa jo aika hyvin pysyä pois aamuisin mun sängyn läheltä ja olen saanut tämän viimeisimmän kanssa tutustua maailmaan, jossa lapsi voi nukkua jopa puoli kymmeneen aamulla (vaikka nukkuu kolme tuntia päivällä ja menee puol kasilta sänkyyn). Aika ihanaa. Mutta noiden aamuvirkkujen kans ei kai auta kuin odotella murrosikää, sitten pääsee kostamaan kaikki nämä aikaiset aamut repimällä ne ylös sängyistään ihan liian varhain. Sitä odotellen. :)
VastaaPoistaKun pari viikkoa herättiin klo 4 ja 5 välillä, tuntuu nämä kuuden aamut ihan jopa inhimillisiltä. Mä niin odotan murrosikää. Kostan aivan varmasti kaikki nämä sadat aamut ja tilitän, kuinka rankkaa meillä isin kanssa silloin oli. :D
PoistaTIEDÄN mistä kirjoitat. ehdin itse jo blogatakin tälle aamuYÖLLE. Tosin skidi vielä nukkuu, en vain itse voinut nukkua samassa huoneessa sen kanssa kun elämöinti oli aikamoista. Kohta se herää kuitenkin. Kello on 5.20 JO.
VastaaPoistaSanonta "sleeps like a baby" on mun mielestä yksi eniten väärin käytetyistä fraaseista. Ainakin omien vauvakokemusteni perusteella. Vauvat ovat välillä vaan niin perseestä.
VastaaPoistaKuuden aamut ovat täälläkin (1v5kk -ikäisen taloudessa) siitä inhimillisemmästä päästä. Välillä sälli heräilee viiden pintaan ja viikko sitten tuli enkat eli aamu alkoi 3.40. Mä oon aamuvirkku mutta jokin raja siinäkin. Nyt ollaan reilu viikko menty 6-6.30 herätyksillä ja nautittu näistä pitkistä unista. Esikoinen koisaa yleensä melkein kasiin asti, ehkä kuopuskin jonain päivänä.
VastaaPoista:) envi
Tänään justiin yksi kaveri valitteli, että on tosi rankkaa kun lapset heräsi jo klo 6.50. Ei herunut multa sympatiaa.
PoistaMulta saat sympatiaa! Hauska kirjoitus pirullisesta vaivasta :D
VastaaPoistaHuonoin vitsi tässä on se, että vauva nukkui tänään puoli kahdeksaan ja esikoinen heräsi kuudelta. Mä en vaan voita. En koskaan. Aina joku herää liian aikaisin.
PoistaHei kiva jos jotain jeesiä. Esikoiselle ei toiminut sekään vähä. Mutta joo täällä mennään nyt 30 min pätkissä yöt. Ihan vaan trallallaa kivaa. Hampaat, konttaus ja ilmeisesti joku muu vaiva. Nyt baby doupattu mutta kyllä vaan huutelee tuolla vaikka masu täynnä myös puuroa, sosetta ja ah sitä niin haluttua äidinmaitoa. Huumorintaju aika olematon itsellä tällä hetkellä ja oli aika jäinen ystävänpäivä. Tosin mies nousi lasten kanssa aamulla eli ehkä ei ne puheet vaan teot. Siis ei tullut suklaata (jonka himoitsemis korrelaatio kasvaa väsymyksen määrän kanssa) eikä kukkia (olisi nyt edes jotain mitä tuijottaa kaikki päivät).
VastaaPoistaSe oli paras vinkki aikoihin! Kuulostaa ihan kamalalta. Eikä tule edes lahjoja! VÄÄRYYTTÄ!
Poista