Käsi ylös, jos perheestäsi kukaan EI ole ollut kipeänä viimeisen kahden viikon aikana. Oman lapsiperheotannan perusteella kädet pysyvät taskussa. Nyt on flunssakausi. Vatsatautikausi. Korvatulehduskausi. Mitä näitä nyt on.
Jos kipeä lapsi osaa olla rasittava, voi kokemuksen nostaa muutamaan potenssiin, jos sairastuu flunssaan myös itse. Perheidylli saa viimeisen silauksen, kun kaikki perheenjäsenet ovat yhtä aikaa flunssassa. Voidaan viettää perheen yhteistä aikaa ihan keskellä viikkoa. Päivien ratoksi voi pohtia sitä, kumpi vanhemmista onkaan enemmän kipeä. Kummalla on suurempi oikeus ottaa päivätorkkuja? Kenellä on enemmän kuumetta? Kumman kurkkuun sattuu enemmän? Säälipisteitä ei tässä pelissä jaeta.
Näissä meidän lapsissa se hassu puoli, että he eivät juuri koskaan sairastu Kunnolla. Kuume ei nouse, korva ei tulehdu. He eivät jää sänkyyn makaamaan. He jatkavat elämäänsä vuotavine nenineen, (hieman kiukkuisempina tosin) kuin mitään ei olisi tapahtunut. Minä haluaisin käydä hautaan makaamaan.
Tällaisina päivinä pohdin, onko kotiäidillä oikeutta sairauslomaan. Voisiko sen ajaksi kirjautua sisään vaikka hotelliin?
Minusta tuntuu, että me vanhemmat olemme luopuneet oikeudesta sairastaa perustauteja siinä mittakaavassa mitä silloin ennen lapsia saattoi tehdä. Mutta silti kyllähän pakon edessä sitä makaa vaikka sairaalassa, kun tilanne on vakava. Sairastilanteissa kyllä ne kuuluisat verkostot olisivat kultaa, että saisi aikuisetkin välillä huilia. Lapset ovat kyllä aika tehokkaita sairastajia: vaikka yöllä voitaisiin pahoin, niin aamulla saatetaan jo juosta pitkin taloa, ja toki sitten aikuinen on samasta ihan puolikuollut... Pläh!
VastaaPoistaNiin, ja supparikausi ilmottautuu, tosin palaten ilolla huomenna saikuttomaan arkeen (lääkärin todistuksella muuten olin "sairauslomalla", kuten blogeilinkin ja tällä todistuksella mies sai jäädä kotiin. Onko kotiin jääminen palkatonta/palkallista, sen määrää kunkin työnantaja mutta tietyissä tilanteissa ei vaan raha ole ratkaisevin).
Jaksamista teille flunssien selätykseen!
Tuntuu siltä, että pitää olla aika koomassa, ennenkuin viitsii pyytää apua. Perusnuhassa vaan kärvistelee ja hoitaa itse. Mä niin kaipaan sitä, kun sai flunssassa katsella koko päivän telkkaria ja nukahtaa välillä sohvalle.
PoistaMeillä kesti flunssaa tauotta 1.5 kuukautta. Mä olin jo tosissani tekemässä muuttoa takaisin Suomeen, äidin helmoihin. Ilmoitin sen myös anopille kun vitutus oli korkeimmillaan. Mies ei sairastunut, joten se kävi töissä. Eli mä olin yksin kahden vauvan kanssa ja elin särkylääkkeiden, panadolhottien ja strepsilsien voimalla. Jos joku olis tullut diilaamaan jotain väkevämpiä lääkkeitä tohon väliin, niin varmaan olis löytänyt asiakkaan.
VastaaPoistaToi 1,5 kk:n flunssa on kyllä selkeesti liikaa. Mä olisin varmaan jo muuttanut pois kotoa. Noina hetkinä sitä on kyllä niin kateellinen puolisolle, kun se pääsee päiväksi pois kotoa. Eli HELPOLLA.
PoistaJust noin.. mekin oksenneltiin miehen kanssa vuoropäivinä ja ipana vaan köhii vähän ja vetäsee (onneksi sentään) parin tunnin päikkärit. Lopun aikaa se kitisee ja haluaa syliin. Kun ei itse saa sairastaa vaan pitää touhuta koko ajan niin iskee jälkitaudit ja sitten ollaan tosiaan viikkotolkulla kipeänä. Tää on kyllä lasten kanssa hanurista...
VastaaPoistaTuo kaikki on niin tuttua.
Poista_o/
VastaaPoistaEli kopkop meillä on nyt säästytty. Vuodenvaihteessa olikin viikon sisään oksutauti mulla ja miehellä, ja keuhkoputken tulehdus mulla ja ipanalla. Ykän ollessa pahimmillaan oli mahtavaa kun muksun sai isovanhemmille leikkimään koko päiväksi..
Ja saletisti teilläkin on niin, että kun mies on kippee niin se on sit todella kippee. Ja mutsi hoitaa koko jengin.
NO JUST NOINHAN TÄSSÄ KÄVI! Miehellä nousi korkea kuume ja mä olin kiroillut koko alkuviikon pienessä lämmössä. Mies jäi kotiin ja veteli zetaa kun minä tein samaa kuin teen joka päivä terveenä. Maailmankaikkeus on vaan niin epäreilu.
PoistaEn edes tiedä mitä kommentoida. Ollaan koko vuonna oltu terveinä 3 päivää. Onneksi siis mies ollut suht terve, jos se sairastuisi niin pimahtaisin. En kestäisi juuri yhtä potilasta lisää tähän soppaan.
VastaaPoistaTää flunssa on nyt kestänyt vasta toista viikkoa ja mä oon jo nyt NIIN kypsä tähän sairastamiseen. Ajattelin tänään laittaa lapset päiväkotiin, että saisin itse parantua, mutta sieltä ne saisivat vielä pahemmat taudit. Ei voi voittaa.
PoistaLöysin joku aika sitte sinun blogin, ja aika huippu kamaa on kyllä :D. Kerranki joku uskaltaa sanoa sen ääneen mitä itte aattelee/kokee!
VastaaPoistaKiva että löysit tänne. Ja kiitos! :)
PoistaMeillä on harvinainen tilanne: koko perhe on flunssassa.
VastaaPoistaYleensä mies säästyy ja lapsi ja minä sairastamme aina toistemmekin taudit. En tiedä, miksi juuri tämä asetelma ottaa mua niin päähän.
Ulos ei viitsisi lähteä, mut pojan viihdyttäminen ja väsyttäminen koko päivän sisätiloissa itse puolikuntoisena...en tiedä kumpi on pienempi paha.
t.L.
Mä valitsen yleensä uloslähdön kipeänäkin. Aika kuluu ulkona nopeammin. Toivottavasti paranette nopeasti kaikki!
PoistaArvaas miltä tuntuu, kun mies on vatsataudissa (lentää komeesti molemmista päistä), kaksi vee muutenvaan ripulillaan, 6-viikkoisella maha rotarokotteesta sekaisin ja kolme vee ei voi mennä potalle, kun vessa/kodinhoitohuone/koko talo haisee ihan paskalle ja näin ollen kuseksii just siihen missä kohti hätä iskee (tai menee vaatehuoneeseen piiloon)?
VastaaPoistaJa kun tästä selvittiin,ehditään olla yksi päivä terveenä ja mies on töissä; kolme vee alkaa oksentaa, kaksi veelle nousee kuume ja itellä pää humisee niin kuin se kuuluisa Haminan-kaupunki.
Vähän me äidit ollaan koneita.
Huh. Ei voi sanoa muuta.
Poista