Hääpuku tuli pesusta. Pakkohan sitä oli vähän sovitella -hiukset pystyssä, aamutuimaan. On se sen verran ihana vieläkin. Mekko muistuttaa ikimuistoisesta päivästä. Sateesta autiomaassa. Mieheni pulisongeista, joita Elvis-imitaattori ihaili vaikuttuneena. Sammy Davis Jr:n näköisestä häävalokuvaajasta.
Viikonloppuna vedän mekon uudelleen päälle, vaikka en ole menossa uudestaan naimisiin. Olen menossa morsiusjuhliin. Kaikki pukeutuvat hääpukuihinsa. Sitten syödään ja juodaan.
Suunnitteleeko joku naimisiin halajava neiti kosintaa huomiseksi karkauspäiväksi? Vai elämmekö vielä niin perinteisessä maassa, että miehet kosivat naisia? Minua kosittiin aamuyöllä mattoparvekkeella, makkaraperunoiden tuoksussa. Miten te olette kosineet tai tulleet kosituksi?
Kaunis mekko! Ensimmäistä kertaa kuulen juhlista, joissa pukeudutaan omiin hääpukuihin, hauska idea (vaikka epäilenkin, että niinköhän muutaman vuoden päästä enää mahdun omaan viimekesäiseen http://marinadi.blogspot.com/2011/10/puolisona.html)
VastaaPoistaVeljeni tyttöystävä kosi neljä vuotta sitten karkauspäivänä, mutta eivät vielä ole naimisiin asti päässeet.
Minua kosittiin suhteemme kannalta merkittävänä vuosipäivänä niin, että mies hönkäisi sisään ulkoa ja polvistui sängyn viereen. Olin siis käytännössä itse vielä nukkumassa ja unenpöpperöisenä vastasin myöntävästi. Sormuksen sijaan käytettiin kahden euron kolikkoa, joka sekin liittyi suhteemme alkuhistoriaan.
Ihanaa vanhan ajan tunnelmaa tuossa sun mekossa! Teidän kosinta kuullostaa mahtavalta. Harkitulta, mutta ei kuitenkaan jäykältä. :)
PoistaHauska idea nuo bileet. Me kaveriporukassa vitsaillaan, että puetaan aina seuraaviin häihin omat hääpukumme, mutta koskaan sitä ei ole tehty (kumma juttu). Ehkä sitten kun viimeinenkin on naimisissa nuo kemut voisi toteuttaa ;)
VastaaPoistaMinun feminististä sieluani riepoi ajatus, että minä jännityksellä odottaisin että joku suvaitsisi kosia minua, olemmehan kaksi tasa-arvoista aikuista. Niinpä me vain sovimme menevämme naimisiin :) (Tosin tarinan mukaan minua kosittiin kirjeessä jo seurustelumme ensi viikkoina, mutta koska tuo kirje katosi maailman tuuliin, en voi koskaan tietää oliko tosiaan niin ;))
Vaatisi kieltämättä rautaista itsetuntoa ilmestyä toisen häihin omassa häämekossaan. :D
PoistaMä en myöskään haluaisi ajatella, että naisen pitäisi sitä kosintaa jäädä odottelemaan. Tasa-arvoa perkele!
Hillitön idea tuollaiset bileet, kuulostaa hauskalta :)
VastaaPoistaJoo! Hauskaa nähdä toisten mekot, kun nämä on sellaisia kavereita, kenen häissä en ole ollut.
PoistaOi, bileet kuulostaa hyvältä! Hyvännäköinen mekko ja tietty mekon kantaja :) Minua kosittiin koiran ulkoilutusreissulla, hihi! Mutta taustalla oli kaunis Rukan ruska joten vähän "erikoisempi". Miehen tyyli herätti tosin huvitusta "Olen miettinyt että voitaisiin mennä naimisiin joku päivä. Ois vaan niin kiva kutsua sua tyttöystävän sijasta vaimoksi". :D
VastaaPoistaMiehet osaa olla niin kaunopuheisia! :D
PoistaOlispa ihana saada puettua oma hääpuku vielä joskus. Oma pukuni on "iltapukumainen" ja siksi sen säästin, mutta eipä ole valkoiselle puvulle vielä ollut käyttöä..ja laahuskin pitäis kyllä leikata pois.
VastaaPoistaMinua kosittiin sängynreunalla iltamyhällä sen jälkeen kun olin itkien (pms) miehelle hokenut jo jonkun aikaa ettei se koskaan kosi mua, kun oltiin kuitenkin häistä jo pitkään juteltu. Reppana oli miettinyt vaan sopivaa hetkeä, ja sitten se haki sormuksen ja kosi.
On mua kosittu kaks kertaa aikaisemminkin (ja oon suostunut), mutta niitä ei muistella...
Ja sillä oli jo sormus valmiina! Ihanaa!
PoistaTäällähän aihe on kovinkin ajankohtainen, tänään on tasan kaks kuukautta aikaa h-hetkeen. Et varmaan pitäis jotain kutsujakin lähetellä ja pappi varata, eh.
VastaaPoistaMut noi bileet on aivan LOISTAVA idea! Siis herrantähden, mä oon ajatellut, että onhan se kamalaa jos ei enää ikinä saa laittaa sitä kolttua päälle. Mä aion varastaa tuon idean vielä joskus.
Sinänsä hyvä etten mennyt naimisiin 20-vuotiaana. Saattais hieman itkettää yrittää mahtua sen ajan mitoilla tehtyyn mekkoon... ;)
Mun ystävä kosi miestään vaikka ei ollut edes karkauspäivä. Ens kesänä vietetään häitä, että kyllä niinkin voi toimia! Mua kosittiin Dubaissa hotellihuoneen lattialla kesken lapsen nenänniiston, mitä arvostin kovasti, kun kosinta tuli kaikesta (= yhteisestä lapsesta ja toisesta raskaudesta) huolimatta yllätyksenä.
Viime aikoina tosin on ollut hieman kivikkoista erinäisistä syistä, joten oon vähän miettinyt, että pitäiskö mun vielä varmistaa tää naimisiinmenoasia kosimalla itse huomenna? :)
Joo. Noissa häissä se pappi ja vieraat voi olla ihan keskeisessä asemassa! :) Ikävää, että just ennen häitä on viileät tunnelmat.
PoistaMulla on tossa mekossa takana nyörit, joten voin mainiosti ottaa pari lisäkiloa seuraavaan käyttökertaan mennessä.
Mutta on miehet on kyllä mystisiä näissä tilannevalinnoissaan. Mun mielestä sun pitää ehdottomasti toteuttaa oma kosintasi. Siitä tulisi ainakin yksi hyvä tarina lisää. :)
oi mäkin haluaisin päästä tuollaisiin juhliin!
VastaaPoistaminä olin kinunnut jo pidempään, että milloin mies aikoo kosia, joten lopulta tein itse ratkaisun. Keskustelimme, että millaisia häitä haluamme, ja lopulta kysyin että eiköhän mentäisi ensi viikolla sormus-ostoksille. Ei siis mitään virallista kosintaa, mutta ihan hyvä näin. En tiedä kuinka kauan olisin joutunut muuten vielä odottamaan ;)
Ja minun kiireeni johtui vain siitä, että mies halusi olla naimisissa ennen kuin lapsen yrittämisen voi aloittaa. Minun vauvakuumeeni ajoi siis häähulluuden ohi, ja menimme salaa maistraatissa naimisiin. Kihlajaisista tulikin hääjuhla. Niitä kahta viivaa saatiinkin sitten odottaa ikuisuudelta tuntunut 8kk, mutta ehtipähän olla hetken naimisissa ennen lapsen tuloa.
Nyt kaikki vaan omia bileitä järjestämään!
PoistaMun mielestä se on vaan hienoa, että nainenkin osaa laittaa asiat liikkeelle, jos niin haluaa. :)
Mä en oikein muista, kumpi kosi vai kosiko kukaan. Puhuttiin vaan että vois kai sitä mennä kihloihin ja sitten etsittiinkin sormuksia Budapestin ostoskeskuksista. Oli muuten TOSI vaikea tehtävä, ilmeisesti unkarilaiset ei mene sormusten kanssa kihloihin - "wedding ring yes?" - ja niillä on meikäläisen nimetöntä paaaaljon suuremmat nakit. Jotkut halvat rinkulat sitten löytyi ja myös joku "mester" joka pienensi omani sopivaksi. Nyt en edes tiedä missä nuo sormukset majailee, niiden käyttö ei tuntunutkaan kivalta joten naimisiin mennessä hankittiin kunnon vihkisormukset (toinen pihistettiin äidiltäni, toinen vanhojen korujen kaupasta, heh) ja käytetään kumpikin siis yhtä sormusta.
VastaaPoistaMutta niin, meidän "kihlaus" ajoittui kyllä karkauspäivän tienoille, joten 29.2. olkoon se virallinen päivä - jos sitä nyt joskus kysyttäisiin. Jotenkin tämä asia ei kyllä paranna sitä (valheellista!) mielikuvaa, että meillä mies olisi jotenkin tossun alla ;)
Heh, täällä yksi vaimo jota kosittiin Budapestissä Frank Zappa Cafeessa vuonna 2009:) Mekin etsittiin sormuksia Budapestin ostoskeskuksista, mutta kaikki näytti niin mauttomilta kinder-sormuksilta joten ostettiin rinkulat Suomen puolelta.
Poista-Eeva
Nyt kaikki kosimista suunnittelevat ihmiset kirjoittavat muistiinpanoihinsa -Jos kosit Budapestissä, oma sormus mukaan!!!
PoistaMe ei olla ihan varmoja kihlajaispäivästä. Katsottiin koruliikkeessä väärin kalenteria ja sitten kun tajuttiin virhe, ei enää muistettu, että mikä päivä se oikea päivä olikaan.
Toi morsiuspukujuhla-idea on ihan mahtava, painan mieleeni kun huomattavan moni omistakin kavereista alkaa vastoin aiempia vannomisiaan purjehtia avioliiton satamaan :) Omaan melkein viiden vuoden takaiseen hääpukuun mahtuminen vaatisi ehkä pientä tsemppausta tai ainakin korsettia, joo-oh. Sinällään se kävisi hyvin juhlamekoksi, koska se on viininpunainen eikä siten eniten hääpukumainen.
VastaaPoistaItseäni kosittiin hyvin romanttisesti samassa paikassa, jossa mieheni isä kosi vaimoaan silloin aikoinaan 70-luvun alussa. Paikka ei itsessään ollut romanttinen, se sijaitsi Otaniemessä (vanhemmat teekkareita) ja aprillipäivä (joo-o, mainio kihlapäivä) oli sinä vuonna hyvin loskainen ja takatalvinen. Mutta ihanaa oli, vaikka pussasin miestä niin voimallisesti että siltä tuli huulesta vähän verta :O
Niin se aikuisen mieli välillä muuttuu. :)
PoistaMä niin arvostan noita suunnittelevia miehiä. Ja niin ilmeisesti säkin! :D
Minä ilmoitin miehelle, että meidän pitää mennä naimisiin. Se sai päättää pidetäänkö juhlat vai käydäänkö maistraatissa. Tai eikäkö, se taisin minä päättää senkin. Maistraatissa käytiin ja ilmoitettiin muille jälkeen päin. Kiva päivä ja juuri sellainen, meidän näköinen.
VastaaPoistaPidetään muutaman vuoden päästä isot nelikymppiset, jotta saadaan ne kunnon bileetkin. Ehkä mä pöllin sinne tuon morsiuspukuteeman...
Mut sä olit kuitenkin kiltti, kun etukäteen kerroit miehelle, että mitä on tapahtumassa! :D
PoistaAbout 9 vuoden yhdessäolon jälkeen Minä olin jo sängyssä, menossa nukkumaan. Mies tuli olkkarista kysymään, koska me mennään naimisiin. Minä tiedustelin, että ollaanko me menossa naimisiin? Mies siihen, että eiksme voitais mennä? Tähän minä, että mennään vaan. 5kk myöhemmin sit mentiin. Polvikosinta olis ehkä voinu olla vähän korni, meidän tapauksessa..
VastaaPoistaMekkoa olis kyl siisti päästä vielä joskus ulkoiluttamaan. Sukulaistyttö sillä yhdet vanhojen tanssit pyörähteli, mutta iteki vielä joskus vois..
Ehkä jonkun suuren urheilutapahtuman puoliajalla olisi kuitenkin voinut täräyttää suuren kysymyksen vaikka laulaen?
Poista