Parissa kuukaudessa vauva-aikaa ehtii tapahtua vaikka ja mitä. Siinä ajassa ehtii esimerkiksi pitää vauvalle unikoulun, siirtää hänet omaan sänkyynsä nukkumaan ja saada päätökseen uuvuttavat tunnin välein heräilyt öisin. Muutaman kuukauden aikana ehtii nukkua jonkin aikaa ihan hyvin ja sitten siirtyä tuskailemaan, miksi vauva herääkin jo viideltä aamuisin.
Vauva ehtii noiden viikkojen aikana saada flunssan, joka kestää neljä viikkoa. Nuhakuukauden aikana ehtii ottaa vauvan takaisin viereen nukkumaan muutamaksi yöksi. Voi vaikka yösyöttääkin muutamana yönä. Kuumeinen vauva tarvitsee juotavaa. Ei kipeää vauvaa halua huudattaa.
Ja vauvan sänky siirretään tähän.
Tämän melko lyhyen ajanjakson loppupuolella ehtii myös huomata, että joinakin aamuina, kun flunssasta hiljalleen toipuva vauva on herännyt viideltä ja saanut mahansa täyteen maitoa, hän voi vahingossa nukahtaa omaan sänkyynsä uudelleen tunniksi. Tästä iloisesta yllätyksestä ehtii olla tyytyväinen jonkin aikaa, kunnes tajuaa, että vauva on päässyt uudelleen yösyömisten makuun. Vauva alkaa odottaa aamusyöttöä yhä aikaisemmin ja aikaisemmin. Kello viiden syöttö aikaistuu kello neljään. Jos nyt tämän kerran, sitä ajattelee.
Muutaman yön jälkeen vauva herää jo kolmelta ja vaatii sinnikkäästi ruokaa. Siinä tarvitaankin sitten toinenkin syöttö, kun jo kahden aikaan taipuu syöttämään, koska haluaa vain nopeasti takaisin nukkumaan. Ei jaksa kellistää uudelleen ja uudelleen pinnasängyn kaiteessa mylvien päivystävää vauvaa. Ihan muutamassa viikossa päädytään uudelleen tilanteeseen, jossa vauva syötetään kahden tunnin välein yössä. Ihan tosta noin vaan!
Ja sitten voikin pitää taas uuden unikoulun. Se alkaa ensi perjantaina. Perjantai ei voi tulla yhtään liian aikaisin.
Voi ei! Voin niin uskoa että noin siinä käy hyvin helposti. Meilläkin oli unikoulua jokunen aika sitten muutaman kuukauden yötissittelyjen jälkeen. Ihmettelin eikö sen tosiaan ole nälkä ja tosiaanko se pysyy omassa sängyssä. Ja niin on pysynyt ja itse saanut vähän nukkua univelkaa pois. Mutta! Nyt onkin hampaitatulossa ja sitä huudetaan n. tunti/yö ja tekisi mieli ottaa viereen ja antaa tissiä ym ym ym, mutta onneksi täällä on kaksi aikuista (joista nyt isäkin alkaa olla aika väsynyt), joten toivottavasti pitäydytään tässä omasänky kuviossa. Vaikka pahalta sekin tuntuu kun toinen itkee.. Tsemppiä teille unikoulu kakkoseen, kerro sitten miten meni;)!
VastaaPoistaMoi vaan, me vedetään tällä hetkellä (toivottavasti flunssan takia) tunnin - kahden ja puolen tunnin kertavalvomisilla per yö. Mulla menee kuppi nurin ihan just. Satasella irtos tänä aamuna yksityiseltä lääkäriasemalta vain lausunto "priimakorvista" ja alentuvaa suhtautumista. Ttu. Ja tsemppii, sitä tarttis itekin löytää jostain.
VastaaPoistaMinkä ikäinen tää teidän vauveli olikaan kun ehdit jo toista unikoulua pitää?
VastaaPoistaKepulaisen äiti: Tuntuu, että aina on joku vaihe menossa -hampaita, nuha tai joku uusi taito. Ainaista taiteilua johdonmukaisuuden ja sen mikä milläkin hetkellä tuntuu helpoimmalta vaihtoehdolta välillä. Hankalaa.
VastaaPoistaHilla: No kyllä tolla rahalla olisi edes joku korvatulehdus diagnoosi täytynyt saada! Välillä tämä on vaan niin syvältä. Kaikella rakkaudella.
iiris: 10 kk ensi viikolla.
Hahaa! Edelleen samassa veneessä ollaan lipsumisen suhteen. Mä tosin selitän itselleni, että ihan vaan tosi paljon paremminhan mä nukun kun vauva on kainalossa ja syö kun siltä tuntuu. Mä ihan oikeasti saan paremmin nukuttua kun vaan työnnän tissin suuhun kuin että alkaisin silittämään tai kantamaan tai edes yhtään kuuntelemaan mitään itkuääniä. (Ja kuitenkin ihan salaa itseltäni olen toista mieltä).
VastaaPoistaMä vaan syytän tota flunssaa. Itselläni minulla ei ole tässä tilanteessa osaa eikä arpaa.
VastaaPoistaOnneksi toi vauvakaan ei enää halua nukkua mun vieressä, kun se on niin tottunut omaan sänkyynsä. Käy vaan kääntymässä syömässä ja herättämässä minut. Ja minulla on aamulla näitten syöttöheräilyjen jälkeen entistä vähemmän halua kuunnella esikoisen raivoamista siitä, että koskin väärällä hetkellä oven kahvaan tai että muki on väärän värinen. Tämä lipsumisratkaisu ei ollut eduksi kenellekään, kun vauvankin uni on taas katkonaisempaa ja se on päivälläkin väsynyt.
Nyt vaan odotan perjantaita, että pääsen vierassänkyyn ja mies aloittaa koulutuksen. Jaa nyt ote pysyy. prkl.
Jep. tutunkuuloista touhua ekalta kierrokselta. Nyt vaan venaan, että bebe 6 kk, jotta saan sen tissin sieltä takaisin itselle. Alkaa pinna olemaan kireellä kun tutittelee sillä. Koko stnan yön. Joo ja ei ota sitä normituttia.
VastaaPoistaAi teillä kanssa muki vääränvärinen? Mahtavaa, että muillakin mukavia tunnelmia, esikoiseni kun kävi ilmiselvää pingismatsia itsensä kanssa siitä saanko pukemistilanteessa koskea hänen haalariinsa vai en. "älä koske! koske! älä koske! koske!..." Tilanne laukesi yhteiskarjuntaan. Rapussa yläkerran naapuri kommentoi, että teillä taitaa olla hiukan erimielisyyksiä ulosmenon suhteen. En jaksanut alkaa avautumaan. Teki mieli. Maybe next time.
Meillä ei pelkästään muki ole väärän värinen. Meillä hanskat on tyhmät, talo on tyhmä eikä mitään vaatteita tarvitse ulos pukea.
VastaaPoistaSe mua pikkasen huolestuttaa, että mä en enää välitä. Kun kuopus ei päivällä nukahda yrittämisestä huolimatta, nostan sen lattialle itkemään. Oma vikansa kun ei nukkunut. Olkoon sitten.
Kun esikoinen ei halua pukea niitä ... hanskoja, niin olkoon paljain käsin ulkona. Siinähän oppii.
Nukkumattomuus saa mut taantumaan 2-vuotiaan tasolle ja on aika hankalaa olla, kun kotona ovat keskenään kaksi 2-vuotiasta ja yksi 9 kk:n ikäinen.
Ms H: Uhmaikä on elämän parasta aikaa. Ei varmaan enää koskaan saa käyttäytyä niin sekopäisesti kuin silloin.
VastaaPoistaUpeus: Just tänään aamulla tein ihan saman! Kuuntelin ensin itkuhälyttimestä jonkun aikaa päiväunille viedyn vauvan rääkymistä rattaissa ja kävin sitten hakemassa sisään huutamaan ja jatkoin muita hommia. Että terveisiä vaan kaikille kiintymysvanhemmille, että meillä vauva nukkuu päiväunia silloin kun muun perheen aikataulu antaa myöten.
Meillä yleensä esikoinen muuttaa mielipiteensä siinä vaiheessa, kun totean, että mulle on ihan sama pidätkö hanskoja vai et. Menee ilmeisesti hohto siitä uhmaamisesta. Enkä minä jaksa välittää, vaikka uhmapäissään ne kädet palelisivatkin.
Uhmaikäisenä, teininä ekaa kertaa kännissä ja duunissa.Nykyään duunipaikoilla tuntuu ihmiset taantuvan uhmaikäisen tasolle, kuuntelin äitiyslomien välissä duunissa kun jengi sekoili, mielipide esim. päätöksenteon suhteen vaihtui tunnin välein. Oli aina aamulla mukava tsekkaa mailit ja koittaa päätellä sekavasta dialogista jotain. Et hiphei vaan kun palaan taas duuniin olen varmaan kasvanut ihmisenä tosi paljon.
VastaaPoistaMä luulen, että uhmaikäisen kanssa taisteluiden jälkeen kestää töissäkin vaikka mitä paskaa, kun mikään ei enää tunnu miltään.
VastaaPoista