Leikkipuistossa haukuttiin aviomiehiä. Käydyn keskustelun perusteella aviomiehet ovat aloitekyvyttömiä, antavat liian helposti periksi lasten oikuille eivätkä aina muista edes antaa lapsille ruokaa. Mutta ennen kaikkea he ovat sotkuisia. Jättävät ruokalautaset pöydälle lojumaan, eivät heitä tyhjää maitopurkkia roskikseen, eivät vaihda uutta vessapaperirullaa telineeseen rullan tyhjennyttyä. Eivät edes vie sitä tyhjää rullaa roskikseen. Pyykit roikkuisivat narulla päivätolkulla.
Minä pysyttelin koko keskustelun ajan hyvin hiljaa. Minä toimin juuri samalla tavalla, kuin nuo paljon parjatut aviomiehet. Olen laiska siivoamaan -ja onneksi myös minun aviomieheni on ihan samanlainen. En voi haukkua häntä, koska olemme sotkuisia yhdessä. Aina välillä intoudumme sitten siivoamaan.
Miesten lastenhoidollisten virheiden suhteen olen tullut siihen tulokseen, että lasten hankkiminen on oiva tapa opetella hyväksymään se tosiasia, että asiat eivät aina mene juuri niin kuin minä niiden haluaisin menevän. Välillä syypäitä tähän karuun faktaan ovat lapset -välillä oma aviomies. Enkä ole aina edes kovin erinomainen itsekään.
Täälläkin yksi, joka ei voi haukkua miestään. Kehua pitää. Ilman miestä me varmaan hukkuisimme pyykkeihin, roskiin ja tiskeihin. Minä voin surutta kiertää vaatekasat oikealta ja tiskivuoret vasemmalta. Mitähän mies puhuu minusta muiden isien kanssa, haukkuu varmaan :)
VastaaPoistaMä oon kans surkea siivoaja. Niin surkea, et joskus jätän pissatkin patjalle ja ajattelen et kesä kastelemansa kuivaa...siis vauvan pissat (omat siivoon heti).
VastaaPoistaTämä yhdistettynä pesänrakennushamsraukseen on oiva yhdistelmä.
Anonyymi: Mahtavaa kuulla, että on muitakin viallisia naisia. :) Ainakaan nuo meidän miehet ei voi ainaisesta siisteysnalkuttamisesta valittaa. Minulle täällä nalkutetaan.
VastaaPoistaOi mutsi:Ei pissan takia jaksa yleensä vaivautua. Se ehtii yleensä kuivua ja sitten kun sitä ei enää haistamalla pysty paikantamaan, pissa saa jäädä patjaan. Kakat olen vielä toistaiseksi jaksanut pestä. (omat ja vauvan)
Sama meno täällä! Kotiäitinä ei oikein kehtaa hankkia siivoajaa kotiinsa?
VastaaPoistaTäältä löytyy myös laiska siivoaja. Meillä koti pääsee yleensä räjähtämään aika pahasti ennen kuin saadaan sitten kunnon siivouspuuska (yleensä sen saan minä, kun sotkuja katselen kaikki päivät), jonka jälkeen vannotaan pitävämme parempaa järjestystä yllä. Sitten se vaan jää. Ja nykyään räjähdykseen on hyvä syykin, kun voi syyttää vauvan tarvinneen huomiota... :)
VastaaPoistaTäällä huutelee siis uusi lukija, löysin tänne ONIAn blogivinkin kautta :)
Hei ihanaa, joku muukin on huono nainen ja vaimo! Me ollaan mun miehen kanssa kai yhtä suurpiirteisiä siisteyden suhteen: kauheeta kaaosta ei kestetä, mutta putipuhdasta ei tarvitse olla. Mies kyllä ihanasti esimerkiksi huolehtii tiskaamisesta, mikä jo yksin riittää syyksi pysyä naimisissa.
VastaaPoistaMä aina hymyilen mykistyneenä, kun kanssaäidit valittaa miestensä sotkuista, tai vielä enemmän kun ne kertovat päivittäisistä (!) kotitöistään. Siis tyylillä "me harvemmin ehditään mihinkään ulos aamupäivästä, kun pitää siivota ja sitten onkin päiväuniaika". Siis woot, siivota se aika suunnilleen kahdeksasta kahteentoista? Never!
Meillä myös jää pissat patjaan ja pyykit narulle, mutta lapsen lelut ja muun levitetyn irtaimiston sullon paikoilleen aina illalla. Mutta että joka päivä vaikka imuroisin tai pyyhkisin pölyjä...tai edes kerran viikossa..tsah.
Anonyymi: Olen hiljattain tajunnut, että aika monen kotiäidin kotona käy siivooja. Ei se kuulemani mukaan tule edes kamalan kalliiksi, kun yli puolet saa kotitalousvähennykseen. Jos joku kävisi vaikka parin viikon välein imuroimassa ja pesemässä kylppärin. Olen siis ihan oikeasti miettinyt tätä asiaa. Jäisi sitten enemmän sitä aikaa omistautua lapsille ;)
VastaaPoistaNanne: Kieltämättä tähän sotkuun kiinnittää nyt kotona ollessa enemmän huomiota. Olen vaan niin vastahakoinen ja laiska käyttämään vähää vapaa-aikaani siivouspuuhiin. Tai siis oikeastihan minä omistaudun vaan näille lapsille ihan koko ajan :D Ja tervetuloa sinulle!
ONIA: Mä luulen, että tämä oma aviomies olisi jo ottanut musta eron, jos meillä ei olisi tiskikonetta. Ja jos en laittaisi joka päivä ruokaa.
Tässä samaisessa miestenhaukkumiskeskustelussa yksi äiti päivitteli, että kotona täytyy imuroida joka toinen päivä. Tässä kohtaa minä repesin nauramaan, koska luulin että kyseessä oli vitsi. Ei ollut.
Täältä kanssa hailaus miehille. Meidän talous on noussut yli pahimpien karikoiden miehen ottaessa homman haltuun: milloin kokaten, milloin siivoten ja yleensä lasta hoitaen. Ja tekee paljon näitä askareita ihan ilman sanomatta (hyvin koulutettu jo tässä vaiheessa nääs ;D).
VastaaPoistaMinä kyllä itsekin pidän siitä, että on siistiä ja joskus jopa siivoaminen voi olla ihan mukavaa. Mutta nykyään on pakko myös todeta, ettei aina jaksa, ei kykene. Ja usein se, että makaakin lattialla lapsen kanssa leikkien, onkin kaikkien mielenterveydelle paras juttu.
Kun kuuntelee toisten avautumista täysin kädettömistä aviomiehistään, muistaa miten hyvä mies itsellä on.
VastaaPoistaOlen kyllä viime vuosina myös löytänyt itseni siivoamisesta nauttimasta. Se on välillä todella mukavaa, kun saa yksin kotona rauhassa puuhata, eikä kukaan roiku jalassa. Ja näkee työnsä tulokset. Sekin tekee hyvää mielenterveydelle.
Puolensa ja puolensa. Olen kiitollinen miehestäni, joka remontoi meidän kesämökkiä ja ylipäätänsä on kätevä käsistään. Sen sijaan voin kyllä haukkua suvereenisti noita lastenkasvatustaitojaan. Tässä on pari vuotta mennyt ja tuntuu ettei yksinkertaisimmatkaan asiat ole menneet perille. Nukkumaan ei viedä tenavaa ajoissa, ruokaa ei anneta vaan jotain epämääräisiä välipaloja (makeita vanukkaita jne.) KUN LAPSELLE EI KUULEMMA RUOKA MAISTU. Sanotaan, että miehet kasvaa isiksi äitejä hitaammin joten kärsivällisesti odotan. Olen jo nalkuttamisenkin lopettanut (vaikka minähän siitä kärsin aamull jos mies on illalla valvottanut taaperoa kymmeneen) ja todennut että tehköön miten lystää. Ei näytä kokemuskaan häntä opettaneen - jääräpää??
VastaaPoistaOnneks siivous edes jaetaan kahtia, hän imuroi ja mä teen kaiken muun.
Olette onnekkaita kyllä kommentoijat!
Nuo on kyllä hankalia nuo tilanteet, joissa ollaan puolison kanssa ihan eri linjoilla lasten hoidon ja kasvatuksen suhteen. Meillä mies on paljon suurpiirteisempi lasten kanssa ja välillä tietysti mekin keskustellaan, että mikä toimintalinja valitaan, että ollaan kumpikin johdonmukaisia. Suurista linjoista ollaan päästy aika hyvin yhteisymmärrykseen. Kumpikin tekee sitten ne vähemmän merkitykselliset asiat omalla erilaisella tavallaan.
VastaaPoista