tag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post3728921245512677125..comments2023-08-13T02:55:09.291+03:00Comments on Pihalla kotona: LeikistiLiisahttp://www.blogger.com/profile/08269106500987705069noreply@blogger.comBlogger11125tag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-22998966201742466312011-10-28T21:38:35.519+03:002011-10-28T21:38:35.519+03:00Meillä ei ole vielä pikkulegoja. Niitä on kyllä eh...Meillä ei ole vielä pikkulegoja. Niitä on kyllä ehdottomasti saatava. Mun rakennukset pääsisivät ihan uudelle tasolle.<br /><br />Tämä on tärkeää kuulla, että oikeasti koittaa päivä, kun minua ei enää kaivata mukaan leikkeihin. Saavat sitten keskenään opetella niitä paljon puhuttuja ryhmässä toimimisen taitoja painimalla keskenään.Liisahttps://www.blogger.com/profile/08269106500987705069noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-41974313356725451352011-10-28T17:14:02.683+03:002011-10-28T17:14:02.683+03:00Sympatiaempatiat täältä. Ihan sama mulla. Leikkimi...Sympatiaempatiat täältä. Ihan sama mulla. Leikkiminen ei nappaa, paitsi legot pakkotilanteessa. Etenkin nuo isompien lasten pikkulegot on jopa aika koukuttavia. ;)<br /><br />Kauhistuneena tajusin minäkin nyt kesäloman jälkeen, kun meidän isommat muksut katosivat kouluihin ja eskareihinsa, eikä toukastakaan ollut vielä kaveriksi, että tuo uhmalainen odottaa oikeesti mua kaveriks leikkeihinsä, aargs. <br /><br />Onneksi voin kokemuksen syvällä rinta äänellä (viiden villiviikarin äitinä) sanoa, että kunhan nuo pikkutoukat kasvaa, ei ne sisarukset edes kaipaa äitiä sotkemaan leikkejään. Ne on liian kiireisiä tappelemaan keskenään kaikesta ja koko ajan. Ojasta allikkoon. heh. :)miumauhttps://www.blogger.com/profile/16113023677426758121noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-32958798380924393232011-10-25T21:40:44.129+03:002011-10-25T21:40:44.129+03:00IiRis: Mä aina raskaana ollessa vetosin, että nyt ...IiRis: Mä aina raskaana ollessa vetosin, että nyt ei voi tulla lattialle leikkimään kun on tää vatsa. Nykyään pitää keksiä joku muu tekosyy.<br /><br />Anonyymi: Noi on mahtavia noi kaikkitietävät 5-vuotiaat. Sun pitää ruveta kilpailemaan niissä supervoimissa, että saat voitettua oman lapsesi. <br />Mä olen laskeskellut, että varmaan vuoden päästä tuosta vauvasta on jo jotain hyötyä. :D<br /><br />MsH: Ne on kyllä ihan sietämättömiä ne leikit, kun mitä tahansa yrittää tehdä, niin toinen raivoaa vieressä että väärin leikitty. Melko kireissä tunnelmissa mennään kyllä meilläkin.<br />Näistä mielikuvitusystävistä alkaa paljastua siis myös huonoja puolia. Mä en varmaankaan jaksaisi nousta ylös, jos istuisin vahingossa Kallen päälle.Liisahttps://www.blogger.com/profile/08269106500987705069noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-73106345646738879542011-10-25T21:24:33.362+03:002011-10-25T21:24:33.362+03:00Onneksi joku muukin tunnustaa ettei jaksa samoja l...Onneksi joku muukin tunnustaa ettei jaksa samoja leikkejä koko ajan. Meillä esikoisella on kanssa pakkomielle, että leikin pitää mennä jonkun tietyn käsikirjoituksen perusteella jonka juonenkäänteet vain hän tietää. Jos käsikirjoitusta ei noudateta alkaa huuto tai leikki aloitetaan uudestaan. Alusta. Äidin stressikäyrää nostavat molemmat vaihtoehdot. <br /><br />Mielikuvitusystävät ovat kanssa kehissä, yleensä kun olen istumassa sohvalle kuuluu korvia vihlova huuto "ÄITIIII ÄLÄ istu Kallen päälle" WTF kuka on Kalle?Ms H.https://www.blogger.com/profile/16095542635564708235noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-49190393315767073162011-10-25T21:06:10.594+03:002011-10-25T21:06:10.594+03:00Jaa siis vielä, oikeasti olen sitä mieltä että aik...Jaa siis vielä, oikeasti olen sitä mieltä että aikuisen ei ole ollenkaan pakko leikkiä jos ei se kivalta tunnu. Itsekin enimmäkseen istun samassa huoneessa lukemassa, kutomassa tms ja jakamassa leikin jatkumiselle pakollisia ihailuja. Leikkikaverit kotona on poppis :)<br /><br />Sama anonyymiAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-45404230316330951422011-10-25T21:02:02.050+03:002011-10-25T21:02:02.050+03:00Agh, tulee mieleen aika, jolloin kuopuksen (silloi...Agh, tulee mieleen aika, jolloin kuopuksen (silloin ehkä vajaa 3v) kanssa piti koko ajan heilutella duploritareita taisteluissa. Ja mä jouduin aina olemaan pahikset ja ne tietenkin aina hävisi! Nykyisin se kuopus on vajaa 5v ja nyt sen pikkulegoukkeleille ilmaantuu aina jotain supervoimia niin että ne voittaa mun ukkelit. Ja mielikuvituskavereitakin on muutama, ja koko koulu. Mainitse vaan joku paikka niin kuuluu 'me oltiin eilen koulun kanssa siellä' tai 'mikael asuu siellä' tai jotain. Kuulostaa muuten aika oudolta tyypiltä koko poika kun näin kirjoitin, mutta on se ihan ok ja kivakin! :)Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-67074687249676662322011-10-25T14:39:12.363+03:002011-10-25T14:39:12.363+03:00Minä tykkään pojan kanssa leikkimisestä. Jos tämä ...Minä tykkään pojan kanssa leikkimisestä. Jos tämä vatsa ei olisi tiellä niin leikkisin paljon enemmän. Mut meillä aika vähän noita kahvinjuontileikkeä...silloin tällöin kuitenkin. Pallon potkiminen, autoilla ja junilla huristelu yms. on ihan viihdyttäviä. Mutta kyllä mäkin puistossa taidan kuulua siihen mammaryhmään, jotka enemmän kuitenkin istuskelee ja keskustelee keskenään:)<br /><br />Sopivassa määrin molempia on bueno imho.Iirishttps://www.blogger.com/profile/14393740002428328854noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-15055453009109641412011-10-25T14:24:51.250+03:002011-10-25T14:24:51.250+03:00Kyllä mäkin aina välillä jaksan. Se on vaan se, ku...Kyllä mäkin aina välillä jaksan. Se on vaan se, kun en jaksa sitä samaa ruoanlaittoleikkiä ihan joka päivä ja useaan kertaan. Tällä lapsella on nyt joku vaihe, että ne leikit on tosi pakottavia. Pitää juuri oikealla tavalla ottaa sitä mielikuvitusruokaa tai muuten tunnelma on pilalla. Onneksi tämäkin vaihe menee kuulemma ohi.<br /><br />Puistossa keskityn penkillä luuhaamiseen ja jutusteluun. Teitä siivoajia olen kyllä myös tavannut. Yksi äiti toi aina viime talvena puistoon mukaan lumilapion, jolla se lapioi polkuja ympäri puistoa. Syksyllä se olisi halunnut haravoida.Liisahttps://www.blogger.com/profile/08269106500987705069noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-21224916891760804072011-10-25T12:19:24.108+03:002011-10-25T12:19:24.108+03:00Mä ajattelen niin että mun pitää yrittää jaksaa ni...Mä ajattelen niin että mun pitää yrittää jaksaa niitä lapsen leikkejä. Koetan tietoisesti unohtaa olevani aikuinen ja eläytyä niin hyvin kuin osaan siihen lapsen juttuun. Aina ei jaksa mutta yritän kuitenkin. <br /><br />Itse olen kova siivoamaan hiekkiksellä. Putsailen ja lakaisen hiekkoja takaisin laatikkoon, järjestelen leluja ja keräilen niitä pitkin pihaa :)Nuuminoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-65507287761498891952011-10-24T21:54:09.541+03:002011-10-24T21:54:09.541+03:00Mielikuvitusystävä! Kieroa ja nerokasta! Loistava ...Mielikuvitusystävä! Kieroa ja nerokasta! Loistava idea.<br /><br />Sihtaaminen on kieltämättä rauhoittavaa. Tuntuu hyvältä, kun ne pikkukivet jäävät siihen sihtiin pyörimään. Itse olen keskittynyt sen täydellisen ämpärihiekkakakun tekoon. Se on yllättävän vaikeaa.Liisahttps://www.blogger.com/profile/08269106500987705069noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-3666928719323737253.post-50017527844499048992011-10-24T15:32:24.956+03:002011-10-24T15:32:24.956+03:00Sun pitää avustaa kääpiötä löytämään mielikuvituys...Sun pitää avustaa kääpiötä löytämään mielikuvituystävä ;) Mä innostuin kesällä puistossa hiekan sihtaamisesta. Täytyy kehittää talviulkoiluun uusi terapiamuoto.Anonymousnoreply@blogger.com