Mikään ei piristä univajeisen naisen päivää yhtä mukavasti, kuin aamuun sijoittuva tapaaminen, jonka tarkoituksena on keskustella terveellisistä elämäntavoista. Yritin luikerrella terveydenhoitajan tapaamisesta puhelinkonsultaatiolla ja lähetteellä laboratorioon, mutta virkaintoinen terveydenhoitaja halusi tavata minut ihan henkilökohtaisesti. Kaikki, jotka haluatte tällaiseen tapaamiseen, kannattaa hankkia itselleen diagnoosiksi raskausajan diabetes. Sillä paperilla pääsee mahamittauksiin vielä vuoden kuluttua synnytyksestäkin.
Tapaamisen perusteella todettiin, että olen ihan sopivan kokoinen. Raskauskiloja ei ole ja vyötärönympärykseni on alle 80 cm. Minä syön liian rasvaisia juustoja ja jogurtteja ja harrastan melko vähän liikuntaa. Onneksi edes syön säännöllisesti ja aika vähän karkkia. Sain myös terveydenhoitajan suun loksahtamaan auki kertomalla alkoholinkäytöstäni. Ilmeisesti 5-10 annosta viikossa on joissakin piireissä "SIIS MITÄ?" toteamuksen arvoinen. Viinipullo ja vähän päälle viikossa. Onhan se aivan kamalaa. Olen varmaan jonkun mielestä alkoholistiäiti.
Aamuisen hetkemme kruunasi terveydenhoitajalta ihan pyytämättä saamani kullanarvoinen neuvo vauvan päiväuniin liittyen. Kannattaisi kuulemma siirtyä yksiin päiväuniin, kun vauva herää niin aikaisin. Voisi nukkua aamuisin pitempään. "No shit, Einstein!", teki mieleni todeta. Olisin halunnut myös kysäistä, haluaisiko rouva ihan itse saapua meille kotiin, herätä ennen kello viittä aamulla ja kanniskella sen jälkeen klo 8-10 välisen ajan väsynyttä ja itkuista vauvaa sylissään ja yrittää samalla hoitaa toisen lapsen aamutoimia. Sen jälkeen rouva voisi myös pitää vauvaa hereillä rattaissa matkalla puistoon ja syöttää hänelle lounaan ulkona pakkasilmassa. Olin kuitenkin nössö, enkä todennut, en kysynyt. "Asiat eivät ole niin yksinkertaisia." taisin sanoa.
Ensi viikolla lipitän toistamiseen sen sokerilitkun ja ristin sormeni, että haimani tajuaa toimia tällä kertaa muutamaa kymmenystä paremmin sen kahden tunnin arvon kohdalla.
mä olen pahis. Mulla oli siihen lähete edellisessä kaupungissa, mutta "unohdin" käydä. Nyt en ole jaksanut pyytää uutta lähetettä täällä. Ei suoraan sanottuna hirveesti inspiroi koko litku ja se paasto.
VastaaPoistaJa tiedän olevani normaalipainoinen, syön terveellisesti mutta vähän liikaa karkkia. Ja ehkä mäkin halusin välttää terkan kauhistelut. Ja sen mahdollisen seikan, että sairastaisin muka jotain diabetesta. Se piikkikammo on niin järkyttävän suuri, etten varmaan kestäisi tuota sairaustuomiota.
Mä haluan vaan tietää, oliko se joku raskaudenaikainen juttu vai onko mulla herkkyys sokeriin näin normaalitilassakin.
PoistaMä en tajua tota rasvasta nipottamista, kaikista vähiten normaalipainoiselle henkilölle.
VastaaPoistaJa olen antanut itseni ymmärtää, että 5-10 annosta viikossa on hyvinkin kohtuukäyttöä, etenkin jos määrää ei juo ainakaan joka viikko kerralla ja välissä tulee myös alkoholittomia päiviä. Nämä siis ihan terveydelliseltä kannalta, minään moraalisena kysymyksenä en jaksa tätä pitää. Vaikka moralismi ratsastaakin usein terveyden aallolla. t. toinen alkoholistiäiti
Joo, ja kun ei se rasva-asia ihan niin yksinkertainen ole. Itse en koe hirveän mielekkääksi niiden kumisten light juustojen syömistä.
PoistaEn juo kerralla. :) Jotenkin tuntuu, että pienen vauvan äiti ei saisi juoda juuri ollenkaan. Terkkari oletti kysymättä, että en ole viimeisen vuoden aikana ollut humalassa. Olen kyllä ollut.
Heh, meillekin sateli neuvoja paljon yöheräilyä harrastaneen, kaksia päiväunia nukkuneen 1-vuotiaan unien parantamiseksi. Että yksiin kun siirrytte noin vain, niin "lapsi tarttee aluksi pikkusen vaan apua sen väsymyksen yli pääsemiseksi. Menkää vaikka ulos." No niin mentiin, mutta kun napero nukahti rattaisiin jo menomatkalla, hississä. Ne oli mielenkiintoisia aikoja ne.
VastaaPoistaMuistan esikoisen ajalta sen sähläämisen yksiin uniin siirryttäessä, kun yritti kadulla pitää nuokahtelevaa lasta hereillä matkalla puistosta kotiin, että ehtisi antaa sille ruoan ennen nukahtamista. Läpsyttelin poskia ja pidin kummallisia ääniä. Ja näytin idiootilta.
PoistaMulla on ollut sivistyksessä suuren suuri aukko, kun en oo päässy lukemaan näitä blogin kommentteja hetkeen! nyt koneeni(tai mikä lie) on minua armahtanut ja pystyn taas lukemaan nämä, jippii! Halusin tämän intoni jakaa teidän kanssa :D
VastaaPoistaP.S Virkaintoiset terveydenhoitajat osaavat olla toooodella ihania...
T: Ninnu
Jee! Yritin puhelimessa selostaa näitä omia mittojani, mutta verenpaine oli
Poistakuulemma ehdottomasti mitattava vastaanotolla. Mulla on aina ollut liian alhainen verenpaine ja virkamiehen kuuluu noudattaa annettuja ohjeita.
meillä 10kk nukkui toissapäivänä neljästi, ja eilen kahdesti ja joskus kolmesti.. tralalaa, mutta se sopii meille :D
VastaaPoistaMä ottaisin ihan mielelläni ne yhdet päikkärit, kun silloin lapset nukkuisi samaan aikaan.
PoistaTähän juttuun paras kahvin kaveri on juuri nauttimani valkosuklaajuustokakku...hmmm ollappa itse tuollainen kaikkien vauvat parhaiten tunteva terkkari :) On varmasti hienoa että en ole, kun varmaan kehoittaisin tekemään niin kuin itse parhaaksi näkee ja ymmärtäisin kuinka se vanhemmuus välillä vaatii sen lasin tai kaksi ;)
VastaaPoistaAmmattilaiset tietää. Mä meen ottamaan nyt kahvin kanssa vähän keksiä ja illalla otan sitten vaikka kolme lasia. :)
PoistaAah, et ole ainostaan vaativa asiakas (kuten minä), vaan piruvie rehellinenkin :D !
VastaaPoistaSuomalaisessa yhteiskunnassa kyllä tämä alkoholi on niin ihme asia. Ei voida ymmärtää sitä, että joku ihan oikeasti voi nauttia pari lasia viiniä ruuan kanssa tai jopa 2 senttiä viskiä illalla, eikä ihan oikeasti ala siitä ryypätä 24 päkkiä ja sammaltamaan ja ampumaan ihmisiä! Se on huvittavaa ja tuollainen kauhistelu rehelliselle vastaukselle jotenkin vahvistaa vaan sitä häpeilykulttuuria meillä. Jospa me nuorempi sukupolvi osaisimme ottaa vähän fiksummin asiat jatkossa.
Raskaus voi vissiin olla semmoinen pieni ikkuna mahdollisiin tuleviin vanhemman päivän pulmiin, näin muistan kuulleeni. Siksi raskausajan diabetes yms. juttuihin kannattaa mun mielestä kuitenkin suhtautua vakavasti. Minusta on hyvä, että seurataan mieluummin hieman tarkemmin kuin, että vasta sitten "kun paska on housussa" näin kauniisti kuvatakseni. Diabeteskin on kuitenkin vakava tauti ja sitä voidaan ennaltaehkäistä ilmeisen hyvin terveystottumuksilla.
Jotta siinä suhteessa tuon hieman erinäkökulmaa kans keskusteluun, kaikella ystävyydellä :). Ei ne terkatkaan henkkohtaisesti ole asiakkaiden asioista kiinnostuneita, mutta se terveysseurantojen tarjoilu ja pieni "haastaminenkin" kuuluu työnkuvaan. Tarkoituksena lienee pistää asiakas välillä tuumaamaan omaa terveyskäyttäytymistään, joka ainakin minulla on erittäin hyvä asia, vaikka ainahan henkilökohtaisiin asioihi "puuttuminen" vituttaakin ja sen otan varsin henkilökohtaisesti :D. Myöhemmin voin huomata, että no jaa, hyvää hän sillä vain tarkoitti. Ja onhan niin, että lehdistä luemme jatkuvasti myös näin päin, että jos ei "olla neuvottu/sanottu", niin kyllä sitten sen ikävämmän sattuessa syyllinen osataa etsiä juurikin esim. koulusta, sossusta, terv.huollosta- eikä itsestä.
Mutta on toki niin, että toinen "neuvoja" osaa asiansa vähän hienovaraisemmin kuin toinen... Tuosta liikuntahommasta tuli vielä mieleen, että varmasti joku th olisi tuumannut, että "Kotiäitinä sulla kyllä sitä arkiliikuntaa tulee väkisinkin aika paljon kun puuhailet lasten kanssa ja teet kotitöitä :) ".
Rehellisyydestä joutuu näissä alkoholiasioissa erityishuomion kohteeksi, olen huomannut. Useimmat tajuavat vähän kaunistella.
PoistaMä olen myös samaa mieltä, että on ihan hyvä että seurataan. Siksi mä sinne sokerirasitukseen halusinkin sen lähetteen. Olen myös kuitenkin sitä mieltä, että terveydenhuollon henkilökunta voisi käyttää myös jonkinlaista pelisilmää sen suhteen, että mitä kenenkin potilaan kanssa on syytä tehdä. Uskoisin, että minua katsomalla näkee, että olen normaalipainoinen ihminen. Siihen ei tarvita mun vyötärön ympäryksen mittailua tai BMI:n laskemisia. Nyt tuntui siltä, että olen tuotu sinne vastaanotolle, jotta terkkari saa kuponkinsa täytettyä ja rastit ruutuun. Siinä hämärtyy mun mielestä se tarkoitus, joka terveydenhuollolla kuuluisi olla. Hoitaja luki koneelta kysymykset ja minä vastasin, seuraava kysymys ja vastaus. Uskon, että hän olisi voinut käyttää vastaanottoajan jonkun vähän tärkeämmän potilaan hoitamiseen. Mulle olisi riittänyt puhelinkeskustelu ja labralähete.
Olen kyllä maailman huonoin ottamaan vastaan melkein mitään neuvontaa tai ohjeistuksia, joten vika on myös varmasti minussa. :)
Kannattaa otsa kurtussa ilmaista huolensa kevyttuotteiden lisäaineista noille rasvapoliiseille ja muille ravintoguruille. Yleensä toimii eli lakkaavat länkyttämästä!
VastaaPoistaTäytyy koittaa seuraavalla kerralla! Ja se on kyllä totta, että vielä ei ole oikein mitään tietoa, että miten nuo lisäaineet runsaasti nautittuna vaikuttaa pitkällä aikavälillä.
PoistaHuh, rehellisyys ei kannata, mitä tulee suomalaisen puheeseen omasta alkoholinkulutuksestaan. Mä luulen että th:t olettaa jokaisen asiakkaansa kertovan totuutta pienemmän alkon kulutusmäärän. Tämän vuoksi rehellisesti vastaavien oletetaan oikeasti juovan paljon enemmän.
VastaaPoistaToi vyötärömitan laskeminen on kyllä niin naurettava mittari! Eihän se edes ole mitenkään suhteuttettu ihmisen kokoon(toki miehillä ja naisilla on eri raja-arvot): eiköhän 80 cm vyötärönympärystä ole suhteessa enemmän 150 kuin 180 senttisellä varrella?
Mua myös ihmetyttää toi vähärasvaisten l. runsaslisäaineellisten tuotteiden suositteleminen. Juusto jossa on 2-5 % rasvaa on jo jokseenkin luonnosta vieraantunut tuote!
-Hilkka
Mä en jaksa kusettaa, kun tiedän että mulla ei ole alkoholin kanssa ongelmaa. Ehkä tajuan tulevaisuudessa tehdä niin kuin muutkin.
PoistaOlen ollut ihan iloinen siitä, että kaikki vähärasvaiset tuotteet on saaneet aika huonoa julkisuutta viime aikoina. Ihmiset heräävät miettimään, että mitä ihan oikeasti kannattaisi syödä.
Itse olen raskausdiabeteksen takia "tarkkailussa". Huvittavaa tosin, että sain "tapella" että tänne asti pääsin. Mulla on aika vahva sukurasite ja silti neuvolassa unohtivat laittaa mulle lähetteen sokerirasitukseen (no ei oo ainut asia mitä siellä on unohdettu tehdä tai kertoa). Kun sinne sit pääsin rv 26, oli sokerirasituksessa yksi arvo yli rajojen. Sain huimat 10 liuskaa joilla mitata kotona, söin normiterveellisen (kohtuullisen vähähiilarisen) ruokavalioni mukaisen päivän ja kun arvot oli ok, niin terveeksi todettiin. Vaikka kuinka koitin neuvolasta saada lisää liuskoja, ei niitä herunut. Omin rahoin hankin liuskoja ja testasin sit sokereiden käyttäytymistä vähän laajemmalla skaalalla ja kappas vaan kävi ilmi, että jos en ole tarkkana hiilarimäärien suhteen, niin ylityksiä tulee helposti. Nyt sit lopultakin äitiyspolin asiakkaana ja hyvä niin, on tarpeeksi liuskoja että voin katsoa että sokerit pysyy kurissa ja pääsen vielä kokoarvioonkin (kauhistuttaa ajatus että oisin neuvolan ohjeiden mukaan vaan uskonut että kyllä tässä terveitä ollaan, siis lähinnä että mitä se olisi lapsen tai omalle terveydelleni tehnyt).
VastaaPoistaNiin ja se syy miksi olen tän asian suhteen ehkä astetta fanaattisempi, että kun lapsuuden kodissa näin miten aikuistyypin diabetes etenee huonossa hoitotasapainossa ja pilaa elämänlaadun (ja valitettavasti johti isäni kohdalla 30 vuoden sairastamisen jälkeen kuolemaan :() niin koitan kaikin mahdollisin keinoin säästää itseni siltä kurjalta sairaudelta (ja taas jos se on jo iskenyt raskausdiabetestä vakavammin, niin todellakin haluan sen tietää).
Mutta, en minä sitä terveydenhuollon rasvakammoa jaksa kuunnella (tähän mennessä mulle on sekä erikoislääkärin että diabeteshoitajan taholta kerrottu kuinka terveellinen ruokavalio sisältää ruisleipää ja eläinrasvat on nounou), en viitsi kommentoida, mutta toisesta korvasta ne menee ulos. Tiedän syöväni terveellisesti (kilo kasviksia päivässä on mun normi) ja siihen nyt vaan kuuluu se että syön kunnon juustoa jos syön juustoa (enkä kengänpohjaa), syön jogurttini rasvaisena ja marjoilla (enkä rasvattomana ja makeutusainein ja "luonnollisin" aromein) jne.
Sama "se mitä terveydenhuollon ammattilaiselle ei kerro, ei sitä saa paasaamaan" lähestymistapa mulla on alkoholin suhteen. Neuvolakortissa lukee alkoholin käytöstä ennen raskautta että 1-2 annosta (viikossa tai kuukaudessa, en muista mikä yksikkö siinä nyt on) ja todellisuus oli sit jotain muuta. Mun mielestä se ei ole mitenkään kummallista jos ottaa useamman kerran viikossa työpäivän jälkeen lasin viiniä (tai voi olla että jopa puoli pulloakin, hui kauhistus). Joskus vaan tarvii ja tekee mieli, välillä taas on kausia ettei alkoholia kulu yhtään. Niin ja kyllä se nyt vaan on kiva nähdä kavereita kapakassa ja parantaa maailmaa (vanhuuden huomaa selvästi siitä että 2-3 annosta alkoholia kerralla on tarpeeksi ja kotona on oltava ajoissa :) En vaan halunnut kuunnella mitään saarnoja alkoholista. Niin joo ja kummasti oon kyllä unohtanut mainita että kyllä mä raskaanakin olen useampaan otteeseen nauttinut puoli lasia punaviiniä, enkä siitä ole morkkista potenut (iloitsen kyllä että tää raskaus on loppusuoralla, sillä rehellisesti sanottuna puoli lasia punaviiniä pistää lähinnä potuttamaan ;)
Mä sain myös kotiin mittarin ja tarkistelin arvoja ruokailujen jälkeen muuttamatta ruokavaliossani mitään. Arvot oli kaikki ok, joten en sitten aloittanut mitään dieettiä, vaikka sitä suositeltiin. En halunnut alkaa syödä muiden mieliksi aspartaamilla ällömakeaksi makeutettuja jogurtteja ja kumijuustoja, kun en nähnyt siihen itse mitään tarvetta.
PoistaEi niistä mittausarvoista kyllä juuri kukaan ollut edes kiinnostunut. Oli vähän kaksijakoinen olo muutenkin, kun minut lähetettiin äitiyspolille ylimääräiseen ultraan, kun vatsa oli käyrien mukaan liian pieni. Sitten siellä polilla pohdittiin, että täytyisikö mun seuraavalla viikolla tulla raskausdiabeteksen takia ultraan, että tarkistettaisiin että onko vauva liian iso. Ja painotettiin, että on tärkeää seurata diabetesdieettiä.
Sen kyllä ymmärtää, että olet ollut huolissasi, kun on suvussa diabetestä. Voimia myös loppuraskauteen. Mä otin pienen punaviinipullon mukaan sairaalakassiin. Oli niin luksusta juoda iso lasi punaviiniä vauvan synnyttyä. Ja otin kyllä myös raskaana ollessa joskus viiniä ruoan kanssa.
Mukavaa, että kaikki oli tarkastuksessa kunnossa!
VastaaPoistaToisen raskauden tuomalla itsevarmuudella tunnustin neuvolantädille aikoinaan, että joo, olen juonut jouluna lasin punkkua ja sain kuulla saarnan, minkä kyllä torppasin aika suorilta, onhan "täti" minua reippaasti nuorempi lapseton tytönhuitukka. Siihen terveyskartoituslomakkeeseen, joka pitää muistaakseni täyttää useampaankin otteeseen, kuten esimerkiksi vauvan nelikuukautisneuvolassa (?) pitää merkata oma alkoholinkäyttö ja tehdä Audit-testi. Vähättelen tuollaisissa testeissä aina alkoholinkäyttöäni, koska terkkareille kaikki kahdesta alkoholiannoksesta viikossa ylöspäin tuntuu olevan taivastelun aihe. Koomista sinällään, koska tiedän, ettei omaan alkoholinkäyttööni ihan taatusti liity mitään ongelmaa eivätkä määrätkään totisesti taivaita hivo. Pidänpähän vain sillointällöin lasillisesta-parista punaviiniä ja ihan tosissaan joskus olen vähän kekkulissakin. Ja silti oikein hyvä mutsi.
On silti hassua, että omaan, erittäin kohtuulliseen alkoholinkäyttöön liittyy äkisti jotain kummallisia pahis-kicksejä, aivan kuin teini-ikäisenä. Tosi usein kuulee esim sitä läppää, että "sähän et imettäjänä tietenkään ota lasillista skumppaa/glögiä/tms" ja ollaan tarjoamatta juotavaa tai tyrkytetään jotain helkutin muumilimua tilalle. Silloin pidän aina lyhyen mutta topakan esitelmän siitä, kuinka suuri osa alkoholista erittyy äidinmaitoon ja miten lasi amarettoglögiä ei todellakaan vaaranna vauvaa.
Aina säännöllisesti pohdin sitä, miksi pienten lasten äitien alkoholin käyttö tuntuu olevan niin arka asia. Pitäisi yhtäkkiä muuttua joksikin absolutistiksi. Eilen illalla join ruoan kanssa yhden kaljan, saunan jälkeen ison siiderin ja sitten vielä lasin viiniä kun katsoin telkkaria. Jos vielä ottaisin tänään muutaman lasin, oltaisiin jo annosten puolesta SIIS MITÄ! lukemissa. Kamalaa.
PoistaAinakin kun imettää, oletetaan usein automaattisesti, että ei ole ollut kännissä vauva-aikana. Mua ärsytti esikoisen vauva-aikana myös tiedotuksen puute imetyksestä ja alkoholista, kun neuvolassa ohjeistus oli, että "voithan sä ottaa joskus lasin viiniä ruoan kanssa" tyyppistä. Etsin tietoa netistä ja löysin mielenkiintoisen tutkimuksen neuvoloiden antamasta alkoholineuvonnasta imetykseen liittyen. En enää löytänyt Lääkärilehdessä ilmestynyttä tutkimusartikkelia, mutta Hesarissa kirjoitettiin siitä lyhyesti.
http://www.hs.fi/kotimaa/artikkeli/Alkoholista+imetyksen+aikana+annetaan+ristiriitaisia+neuvoja/1135230144143
Tutkimuksessa todettiin, että terkkarit antavat aiheeseen liittyvää neuvontaa paljolti omien mielipiteidensä pohjalta ja annettu tieto vaihteli alueittain ja työntekijöittäin todella paljon. Terkkarit suhtautuivat alkoholiin monesti täyskieltolinjalla, vaikka esim. valmistuvia lääkäreitä ohjeistetaan jo ihan eri tavalla.
Artikkelissa todettiin, että lapseen erittyvä alkoholipitoisuus pysyy todella matalana, ellei äiti ole kovassa humalassa. Jo monissa D-vitamiinitipoissakin on alkoholia sen verran, mitä vauva saisi sellaisen imetyksen jälkeen, jos äiti on juonut 2 annosta alkoholia. Alkoholirajoitukset perusteltiin lähinnä sillä, että humalassa ei saisi käsitellä vauvaa. Kohtuukäyttäjääideillä ei siis ole kamalasti tarvetta rajoittaa juomista tämän artikkelin mukaan. Tämä on tietenkin aihe, josta tutkimustuloksetkin on osittain ristiriitaisia. Ja varmasti myös vaikea alue tutkia, mutta ainakin itselle se antoi perspektiiviä siihen, kuinka huolissaan sitä täytyy olla, jos muutaman viinilasin jälkeen imetti.
Mun yksi kaveri on asunut vuosikausia Saksassa ja kun tulivat meille kylään niin kyl maar 5kk lapsen äiti sekä otti pari olutta että imetti. Eikä edes yhtään puolustellut käytöstään (kuten moni muu äitiytynyt kaverini tekee). Ihanan virkistävää :)
PoistaLueskelin aikani kuluksi muutaman vuoden vanhaa kätilöiden oppikirjaa ja siellä oli edelleen isot varoitukset alkoholista ja imetyksestä (ja nimenomaan sillä vääräksi todetulla periaatteella että alkoholia on maidossa kamalasti). Huoh, joten eipä ihme jos neuvolassa kuulee yhtä jos toista. Mä olen luottanut meidän alkoholimonopolin tuottamaan materiaaliin (raskaana puoli tai yksi alkoholiannos kohtuuharvoin (ts. ei päivittäin) ei ole todettu vaaralliseksi, humalajuominen on sen sijaan pahasta ja imettäessä maidon alkoholipitoisuus on sama kuin veren, eli kyse on promilleista maksimissaan, ei prosenteista).
Mä luulen, että tuohon imetykseen ja alkoholiin liittyy tosi paljon kaikenlaisia vähän vääristyneitä käsityksiä. Niinkuin se, että alkoholipitoinen maito pitää pumpata pois.
PoistaAika paljon pitää juoda, että tulee promillen känniin ja senkin vahvuinen maito on aika laimeaa. Pari kaljaa ei siis tunnu niin sanotusti missään, uskoisin näin.