Hyvässä seurassa

Olin niin uupunut lasten synttärijuhlien järjestämisestä, että minun oli pakko lähteä vähän kylpylälomalle. Synttärijuhlien velvollisuuksista suoriuduttuani suuntasin korkokengät ja uimapuku laukussani äitikollegoiden kanssa lomailemaan Haikon kartanoon. Oikeastaan reissu oli suunniteltu jo muutamaa viikkoa aiemmin. Kymmenen naista jätti yhteensä 19 lasta isien ja isovanhempien hoidettavaksi ja otti yhdeksi päiväksi loman äitiydestä.

Illalla nostimme lasit kuohuvaa itsellemme, söimme kolme ruokalajia neljänkymmenen vuoden takaisiin tunnelmiin unohtuneen korpihotellin ruokasalissa. Illan päätteeksi istuimme ystävän kanssa autiossa hotellin yökerhossa ja kehuimme itseämme ja puolisoitamme. Aamusella korjailimme edellisen illan oloa hotellin kylpyläoastolla. Palasin kotiin väsyneenä ja virkistyneenä.

Illan aikana totesimme yhteistuumin, että kukaan meistä ei olisi jaksanut vuosia kotona lasten kanssa ilman toisten äitien seuraa. Muistelimme yksinäisyyden tunteita pienten esikoisvauvojen äiteinä. Jaoimme tarinoita siitä, kuinka väsynyttä naista ei kannata lähteä neuvomaan julkisella paikalla lastenhoidollisissa kysymyksissä. Puhuimme aika paljon lapsista.

Vaikka äitiyden myötä saadut ystävät, kaverit ja tuttavat ovat tärkeitä, olen silti iloinen, että minulla on lähelläni myös ihmisiä, jotka ovat tunteneet minut myös ennen äitiyttä. En koe olevani ensisijaisesti äiti. Ensisijaisesti minä olen minä -arvot, ajatukset, lempilevyt ja pinttyneet tavat mukaan lukien. Olen äiti kahdelle ihmiselle maailmassa. Niille lopuille olen jotakin ihan muuta.